Scan barcode
miisa's review
lighthearted
medium-paced
- Plot- or character-driven? A mix
- Strong character development? Yes
- Loveable characters? No
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? It's complicated
1.75
sitruunaperhonen's review
emotional
funny
hopeful
relaxing
fast-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? Yes
- Loveable characters? Yes
- Diverse cast of characters? Yes
- Flaws of characters a main focus? Yes
5.0
jonna_kirjakummitus's review
3.0
Viihdyttävä tarina, jonka päähenkilö on kiinnostava ja hyvin luotu.
msaari's review
4.0
Nuortenkirjoistaan tuttu Nelli Hietala aloitti aikuisten viihdekirjallisuuden parissa viime vuonna oivallisella Varotoimia-romaanilla. Yhtä lailla oivallinen on tämä toinenkin kirja. Pääosassa on hieman Varotoimien Taimia muistuttava Aurelia, 37-vuotias työtön sinkku, jonka ajatukset pyörivät lähinnä sen ympärillä, miten vielä hedelmöittyä ennen kuin munasarjat vallan kuihtuvat.
Kun työt lelukaupassa loppuvat ja jättävät Aurelian vähän tyhjän päälle, on helppoa lähteä tädin luokse syrjäkylille. Tädillä on rapistunut kartano ja pää täynnä suuria suunnitelmia kartanon ja sen puutarhan kehittämiseksi. Aurelia ei oikeastaan missään nimessä haluaisi palkattomaksi keittiöapulaiseksi, mutta täti puhuu ruoanlaittoa rakastavan Aurelian kuitenkin viikoksi kokkaamaan ruokaa remonttiporukalle. Aurelia sitä paitsi huomaa yhden remonttimiehistä olevan oikein komea tapaus...
Pieneen kirjaan mahtuu sopivasti yllättäviä käänteitä, kuumottavaa romantiikkaa ja jopa kartanon kummitus, jolla on selvästi jotain tärkeää sanottavaa. Siinä sivussa Hietala kommentoi syrjäseutujen hiipumista. Koko maa haluttaisiin pitää asuttuna, mutta käytännössä kukaan ei ole henkilökohtaisesti valmis muuttamaan syrjäkylille kauas palveluista.
Maailmanlopun kahvila on nopeasti luettava, hauska, nokkela, romanttinen ja hyväntuulinen – siis juuri sellainen, mitä kepeältä viihdekirjallisuudelta odottaakin.
Kun työt lelukaupassa loppuvat ja jättävät Aurelian vähän tyhjän päälle, on helppoa lähteä tädin luokse syrjäkylille. Tädillä on rapistunut kartano ja pää täynnä suuria suunnitelmia kartanon ja sen puutarhan kehittämiseksi. Aurelia ei oikeastaan missään nimessä haluaisi palkattomaksi keittiöapulaiseksi, mutta täti puhuu ruoanlaittoa rakastavan Aurelian kuitenkin viikoksi kokkaamaan ruokaa remonttiporukalle. Aurelia sitä paitsi huomaa yhden remonttimiehistä olevan oikein komea tapaus...
Pieneen kirjaan mahtuu sopivasti yllättäviä käänteitä, kuumottavaa romantiikkaa ja jopa kartanon kummitus, jolla on selvästi jotain tärkeää sanottavaa. Siinä sivussa Hietala kommentoi syrjäseutujen hiipumista. Koko maa haluttaisiin pitää asuttuna, mutta käytännössä kukaan ei ole henkilökohtaisesti valmis muuttamaan syrjäkylille kauas palveluista.
Maailmanlopun kahvila on nopeasti luettava, hauska, nokkela, romanttinen ja hyväntuulinen – siis juuri sellainen, mitä kepeältä viihdekirjallisuudelta odottaakin.
koplomps's review
funny
hopeful
lighthearted
fast-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? Yes
- Loveable characters? It's complicated
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? Yes
3.5
kirjoihinkadonnut's review
3.0
Kotimaista hyvän mielen kirjallisuutta. Ei herättänyt mitään suuria tunteita, vaikka tykkäsin miljööstä ja aidoista henkilöhahmoista. Myös yliluonnollinen sivujuonne oli mukavaa plussaa. Sellainen kahvin kanssa nautittava lämmin ja makea välipalakirja.
omantienlukija's review
5.0
Olipa ilahduttavaa lukea erinomainen kotimainen viihderomaani! Turhan usein on kotimaisten kanssa saanut pettyä karvaasti, mutta Nelli Hietala on näköjään ilahduttava poikkeus.
Samaistuin aika monella tapaa Aureliaan ja hänen elämäntilanteeseensa, mikä ei sinällään yllättänyt, koska jo takakannen tekstistä tiesin, että tuttuja asioita käsitellään. Mutta yllätyin siitä, miten kevyt ja miellyttävä lukukokemus oli tästä huolimatta. Lisäksi Aurelia oli hahmona tosi uskottava kaikista puutteistaan huolimatta. Oli helppo ymmärtää, miksi hän oli sellainen kuin oli.
Pidin myös muista kirjan hahmoista. Kenestäkään ei rakennettu typistettyä stereotypiaa, vaan jokainen tuntui kokonaiselta ihmiseltä, josta kirjassa näki vain vilauksen. Oikeastaan tämän takia varmaan tuli kirjan loputtua olo, että näistä ihmisistä haluaisin lukea enemmänkin. Jos Hietala joskus päättää kirjoittaa lisää näistä ihmisistä, tartun kirjaan innolla.
Samaistuin aika monella tapaa Aureliaan ja hänen elämäntilanteeseensa, mikä ei sinällään yllättänyt, koska jo takakannen tekstistä tiesin, että tuttuja asioita käsitellään. Mutta yllätyin siitä, miten kevyt ja miellyttävä lukukokemus oli tästä huolimatta. Lisäksi Aurelia oli hahmona tosi uskottava kaikista puutteistaan huolimatta. Oli helppo ymmärtää, miksi hän oli sellainen kuin oli.
Pidin myös muista kirjan hahmoista. Kenestäkään ei rakennettu typistettyä stereotypiaa, vaan jokainen tuntui kokonaiselta ihmiseltä, josta kirjassa näki vain vilauksen. Oikeastaan tämän takia varmaan tuli kirjan loputtua olo, että näistä ihmisistä haluaisin lukea enemmänkin. Jos Hietala joskus päättää kirjoittaa lisää näistä ihmisistä, tartun kirjaan innolla.
More...