Scan barcode
Reviews tagging 'Addiction'
How to Change Your Mind: What the New Science of Psychedelics Teaches Us About Consciousness, Dying, Addiction, Depression, and Transcendence by Michael Pollan
9 reviews
avidreaderandgeekgirl's review against another edition
adventurous
informative
reflective
slow-paced
3.0
I enjoyed the book, but it was WAY too long! I feel like he over-explained things. It was informative and interesting for certain parts, but others were just needless.
Narrator Rating: 3.5 stars
The author did a decent job of reading the book, nothing spectacular but not terrible either.
Content Warnings
Graphic: Drug use
Moderate: Addiction, Alcoholism, Cancer, Death, Mental illness, Terminal illness, Medical content, and Colonisation
Minor: Child abuse, Chronic illness, Suicide, Vomit, Grief, and Schizophrenia/Psychosis
yogabbagabba04's review against another edition
emotional
informative
inspiring
reflective
medium-paced
5.0
THIS BOOK IS SO GOOD!!! I think this is the fastest I’ve read a nonfiction book. Wholly recommend if you’re interested in the brain, drugs, consciousness, and your own neurosis
Content Warnings
Graphic: Drug use
Moderate: Addiction, Alcoholism, and Cancer
Minor: Suicide
erinwolf1997's review
challenging
hopeful
informative
reflective
slow-paced
4.25
Content Warnings
Graphic: Death, Drug use, Mental illness, and Terminal illness
Moderate: Addiction and Alcoholism
le_mur's review against another edition
adventurous
informative
reflective
slow-paced
5.0
Content Warnings
Graphic: Addiction, Cancer, Drug use, Mental illness, Terminal illness, and Medical content
Moderate: Death and Medical trauma
manatad's review against another edition
hopeful
informative
inspiring
reflective
medium-paced
4.5
I decided to read this on a whim, intrigued by how different the subject matter is from Michael Pollan's other books, and I was not disappointed.
I don't read a lot of nonfiction, so I appreciate Pollan's ability to write about complicated subjects in a manner that is accessible and personable. There were a few moments, mainly during the history section of the book, where I didn't feel as highly engaged, but the rest of the book was captivating. It left me feeling deeply thoughtful, curious, and hopeful.
I don't read a lot of nonfiction, so I appreciate Pollan's ability to write about complicated subjects in a manner that is accessible and personable. There were a few moments, mainly during the history section of the book, where I didn't feel as highly engaged, but the rest of the book was captivating. It left me feeling deeply thoughtful, curious, and hopeful.
Content Warnings
Moderate: Drug use
Minor: Addiction and Alcoholism
sarahbythebook's review against another edition
hopeful
informative
inspiring
reflective
medium-paced
4.0
I've started this book twice before, but I finally decided to give the audiobook a try, and I'm so glad that I did! As someone both personally interested in altering my reality from time to time and curious about the promise of new medicines and sciences, the research being done on psychedelics is exciting and enticing. As I understand it, Johns Hopkins is currently in stage three testing of psilocybin, and that gives me hope that someday soon, those with treatment-resistant depression or OCD or terminal illness or even people like me who just want to experience a different reality in the hopes of living a better life might get the chance to do so.
Michael Pollan's blend of science journalism and memoir is captivating and informative. The fraught history of research on LSD and similar substances is both ancient and brand new, thanks in no small part to the Nixon administration. However, it's encouraging to hear the research that's been unearthed and continued, at least up to 2018.
There are a few things I wish Pollan had given more page space to:
First the use of psychedelics by indigenous peoples in the Americas pre-Europeans as well as how they're used in cultures on other continents. I'm especially curious about the use of these types of plants in Africa, since it was only mentioned in passing once in this book.
Second, MKUltra. As someone unsurprised by the government lying to its civilians and using them as test subjects, I'd at least like to be able to read about it, especially in the context of other research that paralleled the CIA's.
This book also raised an interesting question, at least to me. How would a guided trip--eye masks and all-- work for someone with a sense-based neurodivergence? How would someone who already experiences synesthesia react? What about someone like me with aphantasia who cannot create mental images? What are the scientifically observable differences in a psychedelic experience in a neurotypical person versus those of us that don't quite follow the mold?
The only real issue I have with this book is the constant use of feminine pronouns when referring to a fictional person. It felt like a weird choice--maybe it's just in the audiobook. Overall, I'm glad I finally read How to Change your Mind, and I hope it's done some good in changing the minds of those who control drug policy.
Michael Pollan's blend of science journalism and memoir is captivating and informative. The fraught history of research on LSD and similar substances is both ancient and brand new, thanks in no small part to the Nixon administration. However, it's encouraging to hear the research that's been unearthed and continued, at least up to 2018.
There are a few things I wish Pollan had given more page space to:
First the use of psychedelics by indigenous peoples in the Americas pre-Europeans as well as how they're used in cultures on other continents. I'm especially curious about the use of these types of plants in Africa, since it was only mentioned in passing once in this book.
Second, MKUltra. As someone unsurprised by the government lying to its civilians and using them as test subjects, I'd at least like to be able to read about it, especially in the context of other research that paralleled the CIA's.
This book also raised an interesting question, at least to me. How would a guided trip--eye masks and all-- work for someone with a sense-based neurodivergence? How would someone who already experiences synesthesia react? What about someone like me with aphantasia who cannot create mental images? What are the scientifically observable differences in a psychedelic experience in a neurotypical person versus those of us that don't quite follow the mold?
The only real issue I have with this book is the constant use of feminine pronouns when referring to a fictional person. It felt like a weird choice--maybe it's just in the audiobook. Overall, I'm glad I finally read How to Change your Mind, and I hope it's done some good in changing the minds of those who control drug policy.
Content Warnings
Moderate: Drug use
Minor: Addiction and Alcoholism
emmacjmeyer's review against another edition
informative
reflective
slow-paced
4.25
Content Warnings
Minor: Addiction and Cancer
strickortreat's review
informative
reflective
slow-paced
3.5
Falls a little short of Pollan’s other writing for me, but still provides an absolutely fascinating glimpse into a topic that I now want to learn even more about.
Content Warnings
Graphic: Addiction, Alcoholism, Drug use, and Mental illness
heini's review against another edition
informative
inspiring
slow-paced
2.0
Innoissani lainasin tämän heti kun kuulin sen olemassaolosta: suomennettu yleistajuinen teos psykedeelien käytöstä mielenterveysongelmissa? Kyllä kiitos!
Toki se kertoi paljon muustakin kuin mielenterveysongelmiin soveltamisesta, mikä oli minulle ok. Kirja oli kuitenkin pettymys. Sen ensimmäiset 300 sivua kertoivat psykedeelien länsimaisesta historiasta, joka on ensinnäkin kovin lyhyt ja toiseksi ei juuri ansaitse 300 sivua teoksessa, jonka nimessä puhutaan UUDESTA (Mitä uusi psykedeelinen tutkimus opettaa/What the new science of psychedelics...) psykedeelien tutkimuksesta.
Teoksessa oli paljon toistoa, ja tuntui että se ennemminkin halusi esitellä meille vain että "Tutkimusta tehdään, ja nämä karvaiset kaverit sitä tekevät!" Nimittäin moni tutkimuksista oli vasta alkuvaiheessaan, joten niistä ei ollut vielä johtopäätöksiä, ja teos sisältää aina kyseessä olevan henkilön kuvauksen, joka mielestäni jarruttaa kerrontaa, ei jätä kyseisiä henkilöitä mieleeni paremmin kuvauksien vuoksi, ja muutenkin inhottaa minua henkilönä, joka toivoisi, että ulkonäköön ei kiinnitettäisi niin paljon huomiota: tässä tutkijoista kertovassa teoksessa tutkijoiden ulkonäöllä oli kait sitten jotain väliä.
Pollan on edellisestä päätellen kirjoittaja, itseasiassa journalisti, mutta kirja huokuu vastakkainasettelua kovien tieteiden ja kaikki-muu-maailmassa välillä. Pollan ei itse tiedosta tätä, ei kertaakaan puhu humanistisista tieteistä ja niiden näkemyksistä ja panoksesta näihin asioihin. Vaikka itse on journalimin professori.
Pollan ei myöskään kahta lausetta enempää kerro meille psykedeelien haitoista. Eikö kontrolloiduissa, oppaan ohjaamissa tutkimusten psykedeeli-istunnoissa niitä ole tullut ilmi? Hyvä! Mutta siihen ei viitattu ollenkaan, joten asia jäi mietityttämään. Onneksi sentään korosti psykedeelien vastuullista käyttöä.
Mielenkiintoista oli lepotilaverkosto, johon Pollan perusti kaikki väitteensä. Olisi ollut ehkä kiva kuulla enemmän tietoisuuden filosofiasta, mutta eihän se käy päinsä kun täytyy keskittyä kovien tieteiden todistamiin aivotoimintakarttoihin.
"Uusi psykedeelien tutkimus" opettaa meille että Timothy Leary, Timothy Leary, Timothy Leary... Kirjassa mainitaan Learyn nimi varmaan yli sata kertaa. Alussa noin sata sivua kirjoitettuaan Learystä Pollan sanoo, ja alan henkilöt ovat samaa mieltä, että Learyn nimi ei ole psykedeelien historiassa olennaisin, ja sen nousu ja tuho eivät liity vain Learyyn. Mutta silti, Leary, Leary, Leary, Leary, Leary.
Pollan otti liian ison palan purtavaksi. Olisi joko kirjoittanut mielenkiintoisen tutkimusalan historian tai sitten nykynäkökulman, sillä hän ei osannut yhdistää näitä kahta yksiin kansiin. Teos keskittyi mielestäni liikaa epäolennaisiin asioihin, ja loppua kohden kirja tuntui jostain syystä vain name-droppailulta.
Jos nyt lukisin kirjan uudestaan, lukisin vain kaksi viimeistä lukua.
Yhdessä vaiheessa ajattelinkin pompata sinne, mutta kappale alkoi viittauksella edellisiin teksteihin, joten päätin lukea nekin.
Suurimmilta osin ajanhukkaa, mutta ehkä lukukokemus kuvastaakin hyvin kirjassa esitettyjä psykedeelikokemuksia: kaiken sekavan ja hämmentävän seasta saa muutaman ahaa-elämyksen ja oppii jotain.
Toki se kertoi paljon muustakin kuin mielenterveysongelmiin soveltamisesta, mikä oli minulle ok. Kirja oli kuitenkin pettymys. Sen ensimmäiset 300 sivua kertoivat psykedeelien länsimaisesta historiasta, joka on ensinnäkin kovin lyhyt ja toiseksi ei juuri ansaitse 300 sivua teoksessa, jonka nimessä puhutaan UUDESTA (Mitä uusi psykedeelinen tutkimus opettaa/What the new science of psychedelics...) psykedeelien tutkimuksesta.
Teoksessa oli paljon toistoa, ja tuntui että se ennemminkin halusi esitellä meille vain että "Tutkimusta tehdään, ja nämä karvaiset kaverit sitä tekevät!" Nimittäin moni tutkimuksista oli vasta alkuvaiheessaan, joten niistä ei ollut vielä johtopäätöksiä, ja teos sisältää aina kyseessä olevan henkilön kuvauksen, joka mielestäni jarruttaa kerrontaa, ei jätä kyseisiä henkilöitä mieleeni paremmin kuvauksien vuoksi, ja muutenkin inhottaa minua henkilönä, joka toivoisi, että ulkonäköön ei kiinnitettäisi niin paljon huomiota: tässä tutkijoista kertovassa teoksessa tutkijoiden ulkonäöllä oli kait sitten jotain väliä.
Pollan on edellisestä päätellen kirjoittaja, itseasiassa journalisti, mutta kirja huokuu vastakkainasettelua kovien tieteiden ja kaikki-muu-maailmassa välillä. Pollan ei itse tiedosta tätä, ei kertaakaan puhu humanistisista tieteistä ja niiden näkemyksistä ja panoksesta näihin asioihin. Vaikka itse on journalimin professori.
Pollan ei myöskään kahta lausetta enempää kerro meille psykedeelien haitoista. Eikö kontrolloiduissa, oppaan ohjaamissa tutkimusten psykedeeli-istunnoissa niitä ole tullut ilmi? Hyvä! Mutta siihen ei viitattu ollenkaan, joten asia jäi mietityttämään. Onneksi sentään korosti psykedeelien vastuullista käyttöä.
Mielenkiintoista oli lepotilaverkosto, johon Pollan perusti kaikki väitteensä. Olisi ollut ehkä kiva kuulla enemmän tietoisuuden filosofiasta, mutta eihän se käy päinsä kun täytyy keskittyä kovien tieteiden todistamiin aivotoimintakarttoihin.
"Uusi psykedeelien tutkimus" opettaa meille että Timothy Leary, Timothy Leary, Timothy Leary... Kirjassa mainitaan Learyn nimi varmaan yli sata kertaa. Alussa noin sata sivua kirjoitettuaan Learystä Pollan sanoo, ja alan henkilöt ovat samaa mieltä, että Learyn nimi ei ole psykedeelien historiassa olennaisin, ja sen nousu ja tuho eivät liity vain Learyyn. Mutta silti, Leary, Leary, Leary, Leary, Leary.
Pollan otti liian ison palan purtavaksi. Olisi joko kirjoittanut mielenkiintoisen tutkimusalan historian tai sitten nykynäkökulman, sillä hän ei osannut yhdistää näitä kahta yksiin kansiin. Teos keskittyi mielestäni liikaa epäolennaisiin asioihin, ja loppua kohden kirja tuntui jostain syystä vain name-droppailulta.
Jos nyt lukisin kirjan uudestaan, lukisin vain kaksi viimeistä lukua.
Yhdessä vaiheessa ajattelinkin pompata sinne, mutta kappale alkoi viittauksella edellisiin teksteihin, joten päätin lukea nekin.
Suurimmilta osin ajanhukkaa, mutta ehkä lukukokemus kuvastaakin hyvin kirjassa esitettyjä psykedeelikokemuksia: kaiken sekavan ja hämmentävän seasta saa muutaman ahaa-elämyksen ja oppii jotain.
Content Warnings
Minor: Addiction, Alcoholism, Cancer, Chronic illness, Death, Mental illness, Medical content, and Schizophrenia/Psychosis