Scan barcode
Reviews tagging 'Schizophrenia/Psychosis '
How to Change Your Mind: What the New Science of Psychedelics Teaches Us About Consciousness, Dying, Addiction, Depression, and Transcendence by Michael Pollan
3 reviews
avidreaderandgeekgirl's review against another edition
adventurous
informative
reflective
slow-paced
3.0
I enjoyed the book, but it was WAY too long! I feel like he over-explained things. It was informative and interesting for certain parts, but others were just needless.
Narrator Rating: 3.5 stars
The author did a decent job of reading the book, nothing spectacular but not terrible either.
Content Warnings
Graphic: Drug use
Moderate: Addiction, Alcoholism, Cancer, Death, Mental illness, Terminal illness, Medical content, and Colonisation
Minor: Child abuse, Chronic illness, Suicide, Vomit, Grief, and Schizophrenia/Psychosis
adeliab's review against another edition
adventurous
hopeful
informative
slow-paced
3.0
Content Warnings
Graphic: Drug use
Moderate: Cancer, Mental illness, Schizophrenia/Psychosis , and Colonisation
Minor: Suicide
heini's review against another edition
informative
inspiring
slow-paced
2.0
Innoissani lainasin tämän heti kun kuulin sen olemassaolosta: suomennettu yleistajuinen teos psykedeelien käytöstä mielenterveysongelmissa? Kyllä kiitos!
Toki se kertoi paljon muustakin kuin mielenterveysongelmiin soveltamisesta, mikä oli minulle ok. Kirja oli kuitenkin pettymys. Sen ensimmäiset 300 sivua kertoivat psykedeelien länsimaisesta historiasta, joka on ensinnäkin kovin lyhyt ja toiseksi ei juuri ansaitse 300 sivua teoksessa, jonka nimessä puhutaan UUDESTA (Mitä uusi psykedeelinen tutkimus opettaa/What the new science of psychedelics...) psykedeelien tutkimuksesta.
Teoksessa oli paljon toistoa, ja tuntui että se ennemminkin halusi esitellä meille vain että "Tutkimusta tehdään, ja nämä karvaiset kaverit sitä tekevät!" Nimittäin moni tutkimuksista oli vasta alkuvaiheessaan, joten niistä ei ollut vielä johtopäätöksiä, ja teos sisältää aina kyseessä olevan henkilön kuvauksen, joka mielestäni jarruttaa kerrontaa, ei jätä kyseisiä henkilöitä mieleeni paremmin kuvauksien vuoksi, ja muutenkin inhottaa minua henkilönä, joka toivoisi, että ulkonäköön ei kiinnitettäisi niin paljon huomiota: tässä tutkijoista kertovassa teoksessa tutkijoiden ulkonäöllä oli kait sitten jotain väliä.
Pollan on edellisestä päätellen kirjoittaja, itseasiassa journalisti, mutta kirja huokuu vastakkainasettelua kovien tieteiden ja kaikki-muu-maailmassa välillä. Pollan ei itse tiedosta tätä, ei kertaakaan puhu humanistisista tieteistä ja niiden näkemyksistä ja panoksesta näihin asioihin. Vaikka itse on journalimin professori.
Pollan ei myöskään kahta lausetta enempää kerro meille psykedeelien haitoista. Eikö kontrolloiduissa, oppaan ohjaamissa tutkimusten psykedeeli-istunnoissa niitä ole tullut ilmi? Hyvä! Mutta siihen ei viitattu ollenkaan, joten asia jäi mietityttämään. Onneksi sentään korosti psykedeelien vastuullista käyttöä.
Mielenkiintoista oli lepotilaverkosto, johon Pollan perusti kaikki väitteensä. Olisi ollut ehkä kiva kuulla enemmän tietoisuuden filosofiasta, mutta eihän se käy päinsä kun täytyy keskittyä kovien tieteiden todistamiin aivotoimintakarttoihin.
"Uusi psykedeelien tutkimus" opettaa meille että Timothy Leary, Timothy Leary, Timothy Leary... Kirjassa mainitaan Learyn nimi varmaan yli sata kertaa. Alussa noin sata sivua kirjoitettuaan Learystä Pollan sanoo, ja alan henkilöt ovat samaa mieltä, että Learyn nimi ei ole psykedeelien historiassa olennaisin, ja sen nousu ja tuho eivät liity vain Learyyn. Mutta silti, Leary, Leary, Leary, Leary, Leary.
Pollan otti liian ison palan purtavaksi. Olisi joko kirjoittanut mielenkiintoisen tutkimusalan historian tai sitten nykynäkökulman, sillä hän ei osannut yhdistää näitä kahta yksiin kansiin. Teos keskittyi mielestäni liikaa epäolennaisiin asioihin, ja loppua kohden kirja tuntui jostain syystä vain name-droppailulta.
Jos nyt lukisin kirjan uudestaan, lukisin vain kaksi viimeistä lukua.
Yhdessä vaiheessa ajattelinkin pompata sinne, mutta kappale alkoi viittauksella edellisiin teksteihin, joten päätin lukea nekin.
Suurimmilta osin ajanhukkaa, mutta ehkä lukukokemus kuvastaakin hyvin kirjassa esitettyjä psykedeelikokemuksia: kaiken sekavan ja hämmentävän seasta saa muutaman ahaa-elämyksen ja oppii jotain.
Toki se kertoi paljon muustakin kuin mielenterveysongelmiin soveltamisesta, mikä oli minulle ok. Kirja oli kuitenkin pettymys. Sen ensimmäiset 300 sivua kertoivat psykedeelien länsimaisesta historiasta, joka on ensinnäkin kovin lyhyt ja toiseksi ei juuri ansaitse 300 sivua teoksessa, jonka nimessä puhutaan UUDESTA (Mitä uusi psykedeelinen tutkimus opettaa/What the new science of psychedelics...) psykedeelien tutkimuksesta.
Teoksessa oli paljon toistoa, ja tuntui että se ennemminkin halusi esitellä meille vain että "Tutkimusta tehdään, ja nämä karvaiset kaverit sitä tekevät!" Nimittäin moni tutkimuksista oli vasta alkuvaiheessaan, joten niistä ei ollut vielä johtopäätöksiä, ja teos sisältää aina kyseessä olevan henkilön kuvauksen, joka mielestäni jarruttaa kerrontaa, ei jätä kyseisiä henkilöitä mieleeni paremmin kuvauksien vuoksi, ja muutenkin inhottaa minua henkilönä, joka toivoisi, että ulkonäköön ei kiinnitettäisi niin paljon huomiota: tässä tutkijoista kertovassa teoksessa tutkijoiden ulkonäöllä oli kait sitten jotain väliä.
Pollan on edellisestä päätellen kirjoittaja, itseasiassa journalisti, mutta kirja huokuu vastakkainasettelua kovien tieteiden ja kaikki-muu-maailmassa välillä. Pollan ei itse tiedosta tätä, ei kertaakaan puhu humanistisista tieteistä ja niiden näkemyksistä ja panoksesta näihin asioihin. Vaikka itse on journalimin professori.
Pollan ei myöskään kahta lausetta enempää kerro meille psykedeelien haitoista. Eikö kontrolloiduissa, oppaan ohjaamissa tutkimusten psykedeeli-istunnoissa niitä ole tullut ilmi? Hyvä! Mutta siihen ei viitattu ollenkaan, joten asia jäi mietityttämään. Onneksi sentään korosti psykedeelien vastuullista käyttöä.
Mielenkiintoista oli lepotilaverkosto, johon Pollan perusti kaikki väitteensä. Olisi ollut ehkä kiva kuulla enemmän tietoisuuden filosofiasta, mutta eihän se käy päinsä kun täytyy keskittyä kovien tieteiden todistamiin aivotoimintakarttoihin.
"Uusi psykedeelien tutkimus" opettaa meille että Timothy Leary, Timothy Leary, Timothy Leary... Kirjassa mainitaan Learyn nimi varmaan yli sata kertaa. Alussa noin sata sivua kirjoitettuaan Learystä Pollan sanoo, ja alan henkilöt ovat samaa mieltä, että Learyn nimi ei ole psykedeelien historiassa olennaisin, ja sen nousu ja tuho eivät liity vain Learyyn. Mutta silti, Leary, Leary, Leary, Leary, Leary.
Pollan otti liian ison palan purtavaksi. Olisi joko kirjoittanut mielenkiintoisen tutkimusalan historian tai sitten nykynäkökulman, sillä hän ei osannut yhdistää näitä kahta yksiin kansiin. Teos keskittyi mielestäni liikaa epäolennaisiin asioihin, ja loppua kohden kirja tuntui jostain syystä vain name-droppailulta.
Jos nyt lukisin kirjan uudestaan, lukisin vain kaksi viimeistä lukua.
Yhdessä vaiheessa ajattelinkin pompata sinne, mutta kappale alkoi viittauksella edellisiin teksteihin, joten päätin lukea nekin.
Suurimmilta osin ajanhukkaa, mutta ehkä lukukokemus kuvastaakin hyvin kirjassa esitettyjä psykedeelikokemuksia: kaiken sekavan ja hämmentävän seasta saa muutaman ahaa-elämyksen ja oppii jotain.
Content Warnings
Minor: Addiction, Alcoholism, Cancer, Chronic illness, Death, Mental illness, Medical content, and Schizophrenia/Psychosis