badbookstagrammer's review against another edition
adventurous
funny
fast-paced
3.0
It's an interesting book if you can overlook the fact that it's heavily a product of its time in terms of racism and orientalism.
cjdawn236's review against another edition
4.0
This was a really interesting travelogue of Nellie Boy’s journey around the world. Bly writes like a journalist - straight forward, blunt, and not wasting words. I’m really curious to learn more about her now.
msaari's review against another edition
3.0
Toisinaan bestseller-kirjat saadaan suomeksi välittömästi ilmestymisensä jälkeen, toisinaan joudutaan odottelemaan hieman pidempi tovi. Kirjoittajanimellä Nellie Bly tunnetun Elizabeth Jane Cochranin (1864–1922) menestysteos Maailman ympäri 72 päivässä ilmestyi kirjamuodossa vuonna 1890 ja suomeksi 2021 pienen Punos-kustantamon Tuija Tuomaalan suomennoksena. Punos on erikoistunut unohdettujen klassikoiden ja vanhojen kirjahelmien julkaisemiseen, ja sille agendalle tämä kirja sopii erinomaisesti.
Taustalla on tietenkin menestysromaani: Jules Vernen Maailman ympäri 80 päivässä julkaistiin ensimmäistä kertaa vuonna 1872. Siinä vedonlyönti maailmanympärimatkan onnistumisesta saa alkunsa artikkelista, jossa kerrotaan uuden rautatieyhteyden avaamisesta Intiassa. Maailmanympärimatkailu tähän maailmanaikaan onkin monessa mielessä Brittiläisen imperiumin ympäri matkailua. Imperiumia ylläpitävä koneisto mahdollistaa nopean matkanteon.
Nellie Bly keksii siis juttuidean maailman kiertämisestä nopeammin kuin Phileas Fogg. Päätoimittaja Joseph Pulitzerin omistamassa New York World -lehdessä tyrmää idean, kun Bly esittää sitä ensimmäistä kertaa vuonna 1888: yksinäinen nainenko muka lähtisi tällaiselle matkalle! Vuotta myöhemmin Bly kuitenkin lähtee matkaan. Asiassa auttoi Blyn tuossa vaiheessa karttunut maine Worldin tähtitoimittajana. Ennen tätä maailmanympärimatkaa tutkivan journalismin pioneereihin kuulunut Bly oli jo ehtinyt kirjoittaa laajasti tehtaiden naistyöläisten oikeuksista, raportoida Porfirio Díazin hallitseman Meksikon oloista puolen vuoden ajan ja kirjautua newyorkilaiseen mielisairaalaan kymmeneksi päiväksi voidakseen raportoida omakohtaisesti mielisairaanhoidon kurjista oloista.
Niinpä kun Bly sanoo, että joko hän lähtee matkalle Worldin nimiin tai jonkun kilpailijan leivissä, Bly saa luvan lähteä matkaan. Kuten kirjan nimikin paljastaa, Blyn onnistuu tehdä matka selvästi Phileas Foggia nopeammin, vain 72 päivässä. Matkan varrelle mahtui sekä hyvää tuuria että epäonnea. Lisäksi Bly sai vasta Hong Kongissa tietää, että samana päivänä matkaan oli lähtenyt toinen naistoimittaja, joka tekee matkaa toiseen suuntaan kilpaillen Blytä vastaan.
Bly matkusti höyrylaivoilla ja junalla. Matka vie ensin Englantiin, sieltä Kanaalin yli Ranskaan, jossa Bly vierailee tapaamassa Jules Verneä. Ranskasta postijuna vie hänet Italiaan, sieltä laivalla Suezin kanavan kautta – vuonna 1869 avattu kanava oli sekin uutuus, joka nopeutti matkaa – Sri Lankalle. Siellä Bly joutuu odottelemaan hyvän tovin laivaa, joka vie hänet Singaporeen. Singaporesta matka jatkuu Hong Kongiin, jossa on toinen pidempi pysähdys. Myös seuraavalla etapilla Jokohamassa on odottelua. Lopulta laiva vie hänet Tyynen meren yli San Franciscoon, josta juna kiidättää Blyn Chicagon kautta takaisin New Yorkiin.
Kirjassa kuvataan matkantekoa kepeästi ja hauskasti, Bly tekee tarkkoja ja humoristisia huomioita näkemistään paikoista ja kanssamatkustajistaan. Olosuhteet junissa ja laivoissa herättävät välillä terävää kritiikkiä, välillä haltioitunutta ihastelua. Bly matkustaa kevyesti; voisitteko itse kuvitella lähtevänne maailmanympärimatkalle vain yhden käsilaukun kanssa? Matkoillaan Bly kohtaa muun muassa gentlemannin, joka haluaisi puolisokseen vähiin tavaroihin tyytyvän naisen – miehellä itsellään kun on 19 matka-arkullista tavaroita mukanaan. Matkailijoita on ylipäänsä liikkeellä varsin paljon, osa työasioissa ja osa huvin vuoksi. Bly kohtaa muitakin maailmanympärimatkailijoita, kuten miehen, joka on tehnyt jo useammankin maailmanympärimatkan.
Kirja on aikansa ilmiö. Se näkyy toiseuden kuvaamisessa. Erityisen kovasti Bly kohtelee Kiinaa. Hong Kongissa ollessaan Bly vierailee Kantonissa, eikä tästä etapista ole juurikaan kaunista kerrottavaa. Bly muun muassa kuvailee yksityiskohtaisesti kiinalaisia kuolemanrangaistus- ja kidutusmenetelmiä. Päästessään Japaniin Bly päätyy vertailemaan inhottavan likaisia kiinalaisia ja täydellisen puhtaita ja ihastuttavia japanilaisia. Nykyaikaan kumpikaan käsittelytapa ei oikein istu, saman orientalismin ja eksotiikan kääntöpuolia molemmat.
Bly päätyy muun muassa ostamaan matkan varrelta itselleen pienen apinan: "Olin vastustanut houkutusta ostaa Port Saidista poika ja tukahduttanut halun ostaa Colombosta singaleesityttö, mutta kun näin apinan, tahdonvoimani katosi ja aloin välittömästi tehdä siitä kauppaa." Ajankuvaa, totta tosiaan. Epäilemättä aikakauden yleisö on saanut ihmetellä Blyn kuvaillessa kaukomaita, toki myös kauniisti ja ihaillen, mutta myös niiden asukkaita esineellistäen. Selvästikään yleinen ihmisarvo ei vielä toteutunut.
Ikäisekseen Maailman ympäri 72 päivässä on sujuva teos, se oli nopealukuinen ja miellyttävä. Se on hieno kertomus yksinäisestä naisesta, joka ei anna sukupuolensa rajoittaa menemistä ja tekemistä. Kirja on myös mielenkiintoinen kuvaus Brittiläisen imperiumin kukoistuksen ajasta, vaikka ei kovin laajasti maailmaa ehdikään tarkastella, kun Blyn on vain kiidettävä eteenpäin junalla ja laivalla. Suomennos on ansiokas lisä käännettyyn kirjallisuuteen; jokunen kuva ja kartta olisi kuitenkin parantanut teosta.
Matkan ennätys ei pysynyt Blyn hallussa pitkään. Muutamaa kuukautta myöhemmin George Francis Train suoritti matkan ensin 67 päivässä ja kolmannella matkallaan 60 päivässä. Vuonna 1913 maailma oli pienentynyt jo sen verran, että John Henry Mearsin onnistui tehdä matka 36 päivässä. 1920-luvulla kuvioihin tulivat ilmalaivat ja lentokoneet, jonka jälkeen suorituksen luonne muuttui toisenlaiseksi.
Taustalla on tietenkin menestysromaani: Jules Vernen Maailman ympäri 80 päivässä julkaistiin ensimmäistä kertaa vuonna 1872. Siinä vedonlyönti maailmanympärimatkan onnistumisesta saa alkunsa artikkelista, jossa kerrotaan uuden rautatieyhteyden avaamisesta Intiassa. Maailmanympärimatkailu tähän maailmanaikaan onkin monessa mielessä Brittiläisen imperiumin ympäri matkailua. Imperiumia ylläpitävä koneisto mahdollistaa nopean matkanteon.
Nellie Bly keksii siis juttuidean maailman kiertämisestä nopeammin kuin Phileas Fogg. Päätoimittaja Joseph Pulitzerin omistamassa New York World -lehdessä tyrmää idean, kun Bly esittää sitä ensimmäistä kertaa vuonna 1888: yksinäinen nainenko muka lähtisi tällaiselle matkalle! Vuotta myöhemmin Bly kuitenkin lähtee matkaan. Asiassa auttoi Blyn tuossa vaiheessa karttunut maine Worldin tähtitoimittajana. Ennen tätä maailmanympärimatkaa tutkivan journalismin pioneereihin kuulunut Bly oli jo ehtinyt kirjoittaa laajasti tehtaiden naistyöläisten oikeuksista, raportoida Porfirio Díazin hallitseman Meksikon oloista puolen vuoden ajan ja kirjautua newyorkilaiseen mielisairaalaan kymmeneksi päiväksi voidakseen raportoida omakohtaisesti mielisairaanhoidon kurjista oloista.
Niinpä kun Bly sanoo, että joko hän lähtee matkalle Worldin nimiin tai jonkun kilpailijan leivissä, Bly saa luvan lähteä matkaan. Kuten kirjan nimikin paljastaa, Blyn onnistuu tehdä matka selvästi Phileas Foggia nopeammin, vain 72 päivässä. Matkan varrelle mahtui sekä hyvää tuuria että epäonnea. Lisäksi Bly sai vasta Hong Kongissa tietää, että samana päivänä matkaan oli lähtenyt toinen naistoimittaja, joka tekee matkaa toiseen suuntaan kilpaillen Blytä vastaan.
Bly matkusti höyrylaivoilla ja junalla. Matka vie ensin Englantiin, sieltä Kanaalin yli Ranskaan, jossa Bly vierailee tapaamassa Jules Verneä. Ranskasta postijuna vie hänet Italiaan, sieltä laivalla Suezin kanavan kautta – vuonna 1869 avattu kanava oli sekin uutuus, joka nopeutti matkaa – Sri Lankalle. Siellä Bly joutuu odottelemaan hyvän tovin laivaa, joka vie hänet Singaporeen. Singaporesta matka jatkuu Hong Kongiin, jossa on toinen pidempi pysähdys. Myös seuraavalla etapilla Jokohamassa on odottelua. Lopulta laiva vie hänet Tyynen meren yli San Franciscoon, josta juna kiidättää Blyn Chicagon kautta takaisin New Yorkiin.
Kirjassa kuvataan matkantekoa kepeästi ja hauskasti, Bly tekee tarkkoja ja humoristisia huomioita näkemistään paikoista ja kanssamatkustajistaan. Olosuhteet junissa ja laivoissa herättävät välillä terävää kritiikkiä, välillä haltioitunutta ihastelua. Bly matkustaa kevyesti; voisitteko itse kuvitella lähtevänne maailmanympärimatkalle vain yhden käsilaukun kanssa? Matkoillaan Bly kohtaa muun muassa gentlemannin, joka haluaisi puolisokseen vähiin tavaroihin tyytyvän naisen – miehellä itsellään kun on 19 matka-arkullista tavaroita mukanaan. Matkailijoita on ylipäänsä liikkeellä varsin paljon, osa työasioissa ja osa huvin vuoksi. Bly kohtaa muitakin maailmanympärimatkailijoita, kuten miehen, joka on tehnyt jo useammankin maailmanympärimatkan.
Kirja on aikansa ilmiö. Se näkyy toiseuden kuvaamisessa. Erityisen kovasti Bly kohtelee Kiinaa. Hong Kongissa ollessaan Bly vierailee Kantonissa, eikä tästä etapista ole juurikaan kaunista kerrottavaa. Bly muun muassa kuvailee yksityiskohtaisesti kiinalaisia kuolemanrangaistus- ja kidutusmenetelmiä. Päästessään Japaniin Bly päätyy vertailemaan inhottavan likaisia kiinalaisia ja täydellisen puhtaita ja ihastuttavia japanilaisia. Nykyaikaan kumpikaan käsittelytapa ei oikein istu, saman orientalismin ja eksotiikan kääntöpuolia molemmat.
Bly päätyy muun muassa ostamaan matkan varrelta itselleen pienen apinan: "Olin vastustanut houkutusta ostaa Port Saidista poika ja tukahduttanut halun ostaa Colombosta singaleesityttö, mutta kun näin apinan, tahdonvoimani katosi ja aloin välittömästi tehdä siitä kauppaa." Ajankuvaa, totta tosiaan. Epäilemättä aikakauden yleisö on saanut ihmetellä Blyn kuvaillessa kaukomaita, toki myös kauniisti ja ihaillen, mutta myös niiden asukkaita esineellistäen. Selvästikään yleinen ihmisarvo ei vielä toteutunut.
Ikäisekseen Maailman ympäri 72 päivässä on sujuva teos, se oli nopealukuinen ja miellyttävä. Se on hieno kertomus yksinäisestä naisesta, joka ei anna sukupuolensa rajoittaa menemistä ja tekemistä. Kirja on myös mielenkiintoinen kuvaus Brittiläisen imperiumin kukoistuksen ajasta, vaikka ei kovin laajasti maailmaa ehdikään tarkastella, kun Blyn on vain kiidettävä eteenpäin junalla ja laivalla. Suomennos on ansiokas lisä käännettyyn kirjallisuuteen; jokunen kuva ja kartta olisi kuitenkin parantanut teosta.
Matkan ennätys ei pysynyt Blyn hallussa pitkään. Muutamaa kuukautta myöhemmin George Francis Train suoritti matkan ensin 67 päivässä ja kolmannella matkallaan 60 päivässä. Vuonna 1913 maailma oli pienentynyt jo sen verran, että John Henry Mearsin onnistui tehdä matka 36 päivässä. 1920-luvulla kuvioihin tulivat ilmalaivat ja lentokoneet, jonka jälkeen suorituksen luonne muuttui toisenlaiseksi.
frakalot's review against another edition
adventurous
funny
informative
lighthearted
fast-paced
4.0
Nellie Bly is exactly the kind of mighty woman that we all love. When she proposes her idea to her publishers she is hastily met with the rebuke that, if the trip were at all possible it would require a man to undertake it. To paraphrase her reply, she said:
"Very well, you send a man today and I shall depart tomorrow for another newspaper and I shall still beat your man back."
Apparently this can-do attitude was enough to eventually convince her superiors that she was up to the task and soon afterwards she was off and away on her ground breaking trip.
The story of her trip is told with delightful humour. An early example is when Bly discusses how much sweeter sleep is when it threatens to make you miss an engagement.
Just like Phileas, Nellie suffers delays and risks taking several detours yet still manages to eventually beat her ETA. On her journey she takes the opportunity to meet Mr. Verne himself and although on her departure he makes it clear that he doesn't believe she will be able to complete the trip in her estimated 75 days, she nonetheless considered him a fabulous host. This particular stopover is quite enjoyable to read, Verne shows Bly the map on which he'd drawn Phileas' trip and compares the places where Bly's trip will deviate.
The story features plenty of racial stereotyping and derogatory language which a modern reader will need to expect, much like Verne's story but this story also spent much more time on the quirks of the individuals that Bly met, giving this true story much better secondary characters throughout.
Much to my surprise quite a lot of this narrative struck me as probably progressive for the time. Bly is quite proud of how much freer and more progressive her America was when compared with other European nations of the time. Still, there was a wide range of things that women had no say over back then, much of which seemed pretty weird to me, (eg. At one location women are not allowed out of their cabins before 8am, during which time the men can roam freely in their pyjamas).
I couldn't parse many of the references used, which were presumably familiar to American readers in the late 19th century. It wasn’t just unfamiliar names either, for example I have no idea what Bly means when she says, "they were making love through the nose."
There is much in Bly's story that parallels the journey that Phileas took, although there's also much to distinguish this as an excellent follow up to the 80 day journey. I'm not usually taken with biographical texts and certainly not a fan of travel journals, but as a sort of continuation of Verne's story this was perfect. It was just as much fun to read and it is easy to read it as another fantastic work of fiction, even more amazing that it's non-fiction. Who knows how much embellishment was added but either way '72 Days' has established Bly as an excellent writer in my mind and I was a little disappointed to not find any actual fiction written by her.
The narration by Mary Reagan is very, very good. She captures the joyful mood of the tale really well and pulls off many accents superbly. The recording has some rather funny quirks about it including at one point very faint sirens in the background and at another point it seems that something like a pet getting in the way occurs because it sounds like Mary recoils from the microphone while reading and even so she never missed a single beat in her narration. All part of the fun with these volunteer recordings and I had to smile. Check it out on Librivox, it's well worth the listen.
I was a little tired of this by the end, but that's mostly because this isn't a typical read for me. The story continued with the same energy right through to the end. Bly does have another publicity stunt book called 'Ten Days in a Madhouse' which I wouldn't mind checking out some time, but not for a while, I'm having withdrawals and it's time for me to get back into some scifi.
"Very well, you send a man today and I shall depart tomorrow for another newspaper and I shall still beat your man back."
Apparently this can-do attitude was enough to eventually convince her superiors that she was up to the task and soon afterwards she was off and away on her ground breaking trip.
The story of her trip is told with delightful humour. An early example is when Bly discusses how much sweeter sleep is when it threatens to make you miss an engagement.
Just like Phileas, Nellie suffers delays and risks taking several detours yet still manages to eventually beat her ETA. On her journey she takes the opportunity to meet Mr. Verne himself and although on her departure he makes it clear that he doesn't believe she will be able to complete the trip in her estimated 75 days, she nonetheless considered him a fabulous host. This particular stopover is quite enjoyable to read, Verne shows Bly the map on which he'd drawn Phileas' trip and compares the places where Bly's trip will deviate.
The story features plenty of racial stereotyping and derogatory language which a modern reader will need to expect, much like Verne's story but this story also spent much more time on the quirks of the individuals that Bly met, giving this true story much better secondary characters throughout.
Much to my surprise quite a lot of this narrative struck me as probably progressive for the time. Bly is quite proud of how much freer and more progressive her America was when compared with other European nations of the time. Still, there was a wide range of things that women had no say over back then, much of which seemed pretty weird to me, (eg. At one location women are not allowed out of their cabins before 8am, during which time the men can roam freely in their pyjamas).
I couldn't parse many of the references used, which were presumably familiar to American readers in the late 19th century. It wasn’t just unfamiliar names either, for example I have no idea what Bly means when she says, "they were making love through the nose."
There is much in Bly's story that parallels the journey that Phileas took, although there's also much to distinguish this as an excellent follow up to the 80 day journey. I'm not usually taken with biographical texts and certainly not a fan of travel journals, but as a sort of continuation of Verne's story this was perfect. It was just as much fun to read and it is easy to read it as another fantastic work of fiction, even more amazing that it's non-fiction. Who knows how much embellishment was added but either way '72 Days' has established Bly as an excellent writer in my mind and I was a little disappointed to not find any actual fiction written by her.
The narration by Mary Reagan is very, very good. She captures the joyful mood of the tale really well and pulls off many accents superbly. The recording has some rather funny quirks about it including at one point very faint sirens in the background and at another point it seems that something like a pet getting in the way occurs because it sounds like Mary recoils from the microphone while reading and even so she never missed a single beat in her narration. All part of the fun with these volunteer recordings and I had to smile. Check it out on Librivox, it's well worth the listen.
I was a little tired of this by the end, but that's mostly because this isn't a typical read for me. The story continued with the same energy right through to the end. Bly does have another publicity stunt book called 'Ten Days in a Madhouse' which I wouldn't mind checking out some time, but not for a while, I'm having withdrawals and it's time for me to get back into some scifi.
itry's review against another edition
1.0
Started off alright and became soooo soooooooo racist o__o
And weirdly mysogynistic too
It literally feels like someone else wrote the second half, it's very weird. Like her putting down all women except japanese ones for how they wear makeup is such a toneshift???? Feels like a man wrote it, it's strange
The way she describes things flip flopped as well, she painted such a vivid beautiful scene in the beginning and in the second half it just falls flat
Very confusing and offensive
(I know its a product of their time but its weird for her to say "the chinese people are the dirtiest and most unpleasant" when she previously looked forward to meeting chinese people because the US didn't want to allow them immigrating and had many good things to say about many of them. How did she go from. "I like these people" to "they are the worst" in the matter of a few days/chapters with nothing inbetween being the reason. This shit is not adding up)
And weirdly mysogynistic too
It literally feels like someone else wrote the second half, it's very weird. Like her putting down all women except japanese ones for how they wear makeup is such a toneshift???? Feels like a man wrote it, it's strange
The way she describes things flip flopped as well, she painted such a vivid beautiful scene in the beginning and in the second half it just falls flat
Very confusing and offensive
(I know its a product of their time but its weird for her to say "the chinese people are the dirtiest and most unpleasant" when she previously looked forward to meeting chinese people because the US didn't want to allow them immigrating and had many good things to say about many of them. How did she go from. "I like these people" to "they are the worst" in the matter of a few days/chapters with nothing inbetween being the reason. This shit is not adding up)
boipoka's review against another edition
3.0
I heard of Nellie Bly from one of my favorite podcasts - The History Chicks. She sounded awesome and I was hooked. When they said she went around the world with just a handbag, and two dresses, in the 19th century (gasp!) I had to read the adventure. They recommended the LibriVox recording and I went ahead and listened to this.
I wish I hadn't. The reading is actually excellent - which means the reader really brought out the sometimes patronizing, most often insulting, attitude of Nellie Bly towards other cultures. I could not not hate her. Her prejudices and (inflated) self-importance shine through, and while she did travel the world in record time, she seems to have gotten little out of the experience. Sigh. There went another hero.
If you can ignore the blatant racism, the writing is actually pretty good and amusing. There is a wide diversity of experiences that she talks about, and her descriptions are detailed without being boring. And the adventure is "swell" - circumnavigating the world in 72 days is definitely a feat of greatness.
But at the end of the day, I couldn't enjoy any of these. I disliked her way too much.
Read for the challenge prompts -
Around the Year in 52 weeks - 4 books linked by the 4 elements: Book #1 Earth
I wish I hadn't. The reading is actually excellent - which means the reader really brought out the sometimes patronizing, most often insulting, attitude of Nellie Bly towards other cultures. I could not not hate her. Her prejudices and (inflated) self-importance shine through, and while she did travel the world in record time, she seems to have gotten little out of the experience. Sigh. There went another hero.
If you can ignore the blatant racism, the writing is actually pretty good and amusing. There is a wide diversity of experiences that she talks about, and her descriptions are detailed without being boring. And the adventure is "swell" - circumnavigating the world in 72 days is definitely a feat of greatness.
But at the end of the day, I couldn't enjoy any of these. I disliked her way too much.
Read for the challenge prompts -
Around the Year in 52 weeks - 4 books linked by the 4 elements: Book #1 Earth
helenakook's review against another edition
adventurous
inspiring
fast-paced
3.75
Girlboss, but not quite my style.
cantwelljr's review against another edition
3.0
This is more interesting as a historical curiosity than it is as an informative or even necessarily reliable travel log. Bly probably accurately reported the things she saw herself, but it's all delivered through the filter of the prejudice and ignorance of 1890s America. She also includes a fair amount of stories told to her that she mainly just accepts as fact. Let's just say that this isn't a sensitive or nuanced portrait of the peoples of the world. All the same, Bly delivers an enjoyable and often funny account of following in Phileas Fogg's footsteps.
joandamiens's review against another edition
3.0
A good testimony, but the journalistic style and vibe are not my thing. This misogyny (put it in context, I know...) was hard, though.