quitehumerus's review against another edition
4.0
Vanhempi mutta yllättävän ajankohtainen opus oikeudenmukaisesta ja tehokkaasta talouspolitiikasta. Olin aika pitkälti Blinderin kanssa samoilla linjoilla että talouspolitiikan pitäisi olla sekä tasa-arvoista että tehokasta eikä nuo periaatteet ole toisiaan pois sulkevia. Ehkä eniten sain tästä kirjasta sellaista pohjaa oman ajattelun jäsentelyyn ja tää revyy ei välttis koske älyttömästi itse kirjaa lmao.
Ekonomistien ongelmana on että makrotaloudelliset päätökset on pohjimmiltaan poliittisia mutta harvoin ekonomisteilla on poliittista vaikutusvaltaa ja päättäjillä on eturyhmiä edustettavana. Lisäksi talouteen liittyvät päätökset on monesti tavallista monimutkaisempia ja niistä on hankalaa tehdä vakuuttavaa politiikkaa.
Tavallisesta tallaajasta varmasti tuntuu pahalta kun taloustieteilijät vastustaa esimerkiksi minimipalkkoja tai vuokrakattoja. Totta kai vaikuttaa ensisilmäykseltä joltain kokkareiden juonelta vastustaa tuollaisia järkevältä kuulostavia juttuja?? Minimipalkan tapauksessa työvoima kallistuu firmoille ja ne haluaa pitää vähemmän jengiä töissä. Minimipalkka ei hirveästi lämmitä niitä jotka saa sen takia potkut.
Järkevä talouspolitiikka vaatii siis vähän syvällisempää pragmaattista ja tutkimukseen pohjautuvaa ajattelua ilman eturyhmien vaikutusta. Suomalaisessa poliittisessa kentässä vituttaa että kokoomus on brändätty "fiksun talouspolitiikan" puolueeksi kun se on monilta osin vaan elinkeinoelämän vaikutuskanava ja niiden etuja ajava puolue. Yritysten etujen ajaminen ei oo yksiselitteisen hyvää talouspolitiikkaa.
Vastaavasti vasemmalla on hyviä tavoitteita ja tasa-arvoajattelu hallussa, mutta avausten takana on harvemmin taloudellista substanssia. Vaikka kuinka haluaisi ettei talous olisi isossa roolissa yhteiskunnassa, se tällä hetkellä on ja pitää ottaa huomioon. Taloudesta puhuminen ei pitäisi olla kokoomuksen yksinoikeus ja vasemmalla tarvitaan imo lisää taloustietämystä. Mun mielestä Touko Aallolla olis ollut potentiaalia tuoda vihreille talousnäkökulmaa mutta vähän liian aikaisin päätyi pjn pestiin.
Joka tapauksessa tässä kirjassa oli paljon esimerkkejä miten talouspolitiikka voi edistää tasa-arvoa ja auttaa heikompia että olla tehokasta samaan aikaan. Ehkä tärkein takeaway on että markkinamekanismi on hyvä työkalu, mutta ei itseisarvo. Markkinoita pitää hyödyntää siellä missä se on järkevää, julkista valtaa siellä minne se sopii. Esimerkiksi saasteisiin päästökauppa on perustellusti tehokas ratkaisu ja sitä pitäisi imo laajentaa EU:ssa ja jenkkien ottaa käyttöön. Toisaalta luonnolliset monopolit (sähkö- ja vesiverkot esim) vaatii julkista väliintuloa tehokkaaseen toimintaan (looking at u Fortum).
Ihan niinkuin tosimaailma ois monimutkaista lol. Tuli vähän sekava selostus mutta in a nutshell: ei pidä tehdä vitun tyhmiä asioita vaan koska on hyvät aikeet eikä periaatteessa fiksuja asioita jotka hyödyttää vaan itseä.
Ekonomistien ongelmana on että makrotaloudelliset päätökset on pohjimmiltaan poliittisia mutta harvoin ekonomisteilla on poliittista vaikutusvaltaa ja päättäjillä on eturyhmiä edustettavana. Lisäksi talouteen liittyvät päätökset on monesti tavallista monimutkaisempia ja niistä on hankalaa tehdä vakuuttavaa politiikkaa.
Tavallisesta tallaajasta varmasti tuntuu pahalta kun taloustieteilijät vastustaa esimerkiksi minimipalkkoja tai vuokrakattoja. Totta kai vaikuttaa ensisilmäykseltä joltain kokkareiden juonelta vastustaa tuollaisia järkevältä kuulostavia juttuja?? Minimipalkan tapauksessa työvoima kallistuu firmoille ja ne haluaa pitää vähemmän jengiä töissä. Minimipalkka ei hirveästi lämmitä niitä jotka saa sen takia potkut.
Järkevä talouspolitiikka vaatii siis vähän syvällisempää pragmaattista ja tutkimukseen pohjautuvaa ajattelua ilman eturyhmien vaikutusta. Suomalaisessa poliittisessa kentässä vituttaa että kokoomus on brändätty "fiksun talouspolitiikan" puolueeksi kun se on monilta osin vaan elinkeinoelämän vaikutuskanava ja niiden etuja ajava puolue. Yritysten etujen ajaminen ei oo yksiselitteisen hyvää talouspolitiikkaa.
Vastaavasti vasemmalla on hyviä tavoitteita ja tasa-arvoajattelu hallussa, mutta avausten takana on harvemmin taloudellista substanssia. Vaikka kuinka haluaisi ettei talous olisi isossa roolissa yhteiskunnassa, se tällä hetkellä on ja pitää ottaa huomioon. Taloudesta puhuminen ei pitäisi olla kokoomuksen yksinoikeus ja vasemmalla tarvitaan imo lisää taloustietämystä. Mun mielestä Touko Aallolla olis ollut potentiaalia tuoda vihreille talousnäkökulmaa mutta vähän liian aikaisin päätyi pjn pestiin.
Joka tapauksessa tässä kirjassa oli paljon esimerkkejä miten talouspolitiikka voi edistää tasa-arvoa ja auttaa heikompia että olla tehokasta samaan aikaan. Ehkä tärkein takeaway on että markkinamekanismi on hyvä työkalu, mutta ei itseisarvo. Markkinoita pitää hyödyntää siellä missä se on järkevää, julkista valtaa siellä minne se sopii. Esimerkiksi saasteisiin päästökauppa on perustellusti tehokas ratkaisu ja sitä pitäisi imo laajentaa EU:ssa ja jenkkien ottaa käyttöön. Toisaalta luonnolliset monopolit (sähkö- ja vesiverkot esim) vaatii julkista väliintuloa tehokkaaseen toimintaan (looking at u Fortum).
Ihan niinkuin tosimaailma ois monimutkaista lol. Tuli vähän sekava selostus mutta in a nutshell: ei pidä tehdä vitun tyhmiä asioita vaan koska on hyvät aikeet eikä periaatteessa fiksuja asioita jotka hyödyttää vaan itseä.
More...