A review by rosmu
Hyöky by Antero Tiittura, Daniel Galera
adventurous
emotional
mysterious
tense
slow-paced
- Plot- or character-driven? A mix
- Strong character development? Yes
- Loveable characters? Yes
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? No
4.0
aniharvoin saa lukea hidastempoista tekstiä joka silti pitää lukijansa otteessaan. kirjan päähenkilö vuokraa asunnon vuodeksi Garopaban kaupungista ja selvittää siellä isoisänsä kuoleman mysteeriä.
aavistuksen surullinen ja jännitteinen tunnelma oli saavutettu erikoisten asukkaiden ja heidän toimintatapojensa ansiosta. päähenkilön kykenemättömyys muistaa kasvoja teki kertojasta epäluotettavan. eri asukkaiden reaktiot prosopagnosiaan vaihtelivat ja vaikuttivat usein päähenkilön toimintatapoihin eri tilanteissa. toisaalta, välillä tapahtui keskusteluja sellaisen henkilön kanssa, joka ei selvinnyt lukijallekaan. tämä oli hauska tapa tehdä kertojasta epäluotettava ja konkreettisesti lisätä jännittävyyttä lukijalle.
pidin erityisesti kaupunkien välisistä asetteluista - montaa henkilöä yhdisti vuodet Porto Alegressa, kuten päähenkilöäkin. monelle Porto Alegre oli paikka, josta oli paettu. moni kaupungin asukkaista päätyy juttelemaan päähenkilölle, sillä hän on muuttanut kaupunkiin lomasesongin ulkopuolella herättäen huomiota myös ulkonäkönsä vuoksi. kun hänen motiivinsa selviää, ei pikkukaupungin juoruilta vältytä. isoisän salaisuus painaa yhä koko kylää ja uusi asukas näyttää epäilyttävän tutulta. muuttuvat dynamiikat kaupunkilaisten ja päähenkilön välillä olivat onnistuneet.
huomasin kyllä kiintyneeni Beta-koiraan enemmän kuin päähenkilöön, mikä muissakin arvioissa mainitaan. muutenkin osa hahmoista jää irralliseksi, mutta jostain syystä lukukokemus ei kärsinyt siitä mittavasti. ehkä Galeran tyyli kirjoittaa vain sattui sopimaan itselleni.
päähenkilön selkeä päämäärä kannattelee oivallisesti tarinaa eikä se muutu kyllästyttäväksi ennen kuin lopussa. viimeisen kappaleen koin olevan turha. sen dialogi tuntui viimeistelemättömältä ja epäolennaiselta. edelliset sykettä nostaneet sivut lässähtivät viimeiseen kappaleeseen, eikä niistä saanut "closurea".
kuten yleensäkin otavan kirjaston kirjoissa, suomennos oli laadukasta eikä teksti kärsinyt siitä lainkaan. takakansitekstin puhekielin sitaatti oli saanut minut välttelemään kirjaa aivan turhaan, sillä kirjan kieli oli kaunista. ympäristöä kuin sivuhenkilöitä oli kuvailtu prosapagnosian vaatimalla mutta miellyttävällä tarkkuudella. esimerkiksi Garopaba oli miljöönä todella helposti kuviteltavissa. moni sivuhenkilöistäkin oli rakastettavia tai jopa hauskoja.
viiden tähden kirja tämä ei tosiaan ole, sillä osittain tarina jää välillä latteaksi (varsinkin päähenkilö) ja osa hahmoista sivujen täytteeksi. miettisin tarkkaan, kenelle kirjaa suosittelisin, sillä sen hidas tempo voi olla haaste monelle.
aavistuksen surullinen ja jännitteinen tunnelma oli saavutettu erikoisten asukkaiden ja heidän toimintatapojensa ansiosta. päähenkilön kykenemättömyys muistaa kasvoja teki kertojasta epäluotettavan. eri asukkaiden reaktiot prosopagnosiaan vaihtelivat ja vaikuttivat usein päähenkilön toimintatapoihin eri tilanteissa. toisaalta, välillä tapahtui keskusteluja sellaisen henkilön kanssa, joka ei selvinnyt lukijallekaan. tämä oli hauska tapa tehdä kertojasta epäluotettava ja konkreettisesti lisätä jännittävyyttä lukijalle.
pidin erityisesti kaupunkien välisistä asetteluista - montaa henkilöä yhdisti vuodet Porto Alegressa, kuten päähenkilöäkin. monelle Porto Alegre oli paikka, josta oli paettu. moni kaupungin asukkaista päätyy juttelemaan päähenkilölle, sillä hän on muuttanut kaupunkiin lomasesongin ulkopuolella herättäen huomiota myös ulkonäkönsä vuoksi. kun hänen motiivinsa selviää, ei pikkukaupungin juoruilta vältytä. isoisän salaisuus painaa yhä koko kylää ja uusi asukas näyttää epäilyttävän tutulta. muuttuvat dynamiikat kaupunkilaisten ja päähenkilön välillä olivat onnistuneet.
huomasin kyllä kiintyneeni Beta-koiraan enemmän kuin päähenkilöön, mikä muissakin arvioissa mainitaan. muutenkin osa hahmoista jää irralliseksi, mutta jostain syystä lukukokemus ei kärsinyt siitä mittavasti. ehkä Galeran tyyli kirjoittaa vain sattui sopimaan itselleni.
päähenkilön selkeä päämäärä kannattelee oivallisesti tarinaa eikä se muutu kyllästyttäväksi ennen kuin lopussa. viimeisen kappaleen koin olevan turha. sen dialogi tuntui viimeistelemättömältä ja epäolennaiselta. edelliset sykettä nostaneet sivut lässähtivät viimeiseen kappaleeseen, eikä niistä saanut "closurea".
kuten yleensäkin otavan kirjaston kirjoissa, suomennos oli laadukasta eikä teksti kärsinyt siitä lainkaan. takakansitekstin puhekielin sitaatti oli saanut minut välttelemään kirjaa aivan turhaan, sillä kirjan kieli oli kaunista. ympäristöä kuin sivuhenkilöitä oli kuvailtu prosapagnosian vaatimalla mutta miellyttävällä tarkkuudella. esimerkiksi Garopaba oli miljöönä todella helposti kuviteltavissa. moni sivuhenkilöistäkin oli rakastettavia tai jopa hauskoja.
viiden tähden kirja tämä ei tosiaan ole, sillä osittain tarina jää välillä latteaksi (varsinkin päähenkilö) ja osa hahmoista sivujen täytteeksi. miettisin tarkkaan, kenelle kirjaa suosittelisin, sillä sen hidas tempo voi olla haaste monelle.