A review by puutarha
Sodalla ei ole naisen kasvoja by Svetlana Alexiévich

5.0

Neuvostoliiton naissotilaista ja -partisaaneista, vastarintaliikkeestä, sairaanhoitajista, äideistä ja siskoista ja lapsista. Julmuudesta ja inhimillisyydestä. Miehisestä historiankirjoituksesta, vähättelystä, häpäisystä, vaientamisesta. Tämä ja Tsernobylistä nousee rukous ovat liikauttaneet maailmani eri asentoon.

"Minä en halunnut tappaa, en syntynyt tappamaan. Halusin opettajaksi... Mutta sitten näin, miten kylä poltettiin... En voinut huutaa enkä voinut itkeä ääneen. Olimme menossa suorittamaan tiedustelua juuri siihen kylään. Saatoin vain purra kämmenselkääni. Minulla on vieläkin arvet käsissäni siinä, mistä purin ne verille. Lihaan asti. Muistan, miten ihmiset huusivat... Lehmät huusivat... Kanat huusivat... Minusta tuntui, että kaikki huusi ihmisen äänellä. Kaikki elävä. Kaikki paloi, ja kaikki huusi."