A review by katrinkirjat
Vapaudesta: Neljä laulua rakkaudesta ja rajoista by Maggie Nelson
challenging
informative
reflective
slow-paced
4.0
Mitä on vapaus, vapautuminen tai sen vastakohta? Mitä vapaus tarkoittaa kenellekin, kuka sen määrittelee? Tätä pohtii Maggie Nelson neljän esseen ja neljän eri näkökulman kautta teoksessaan Vapaudesta.
Nelson lähestyy aihetta taiteen, seksin, huumeiden ja ilmastonmuutoksen kautta. Ensimmäisessä esseessä puhutaan taiteesta. Mitä on taiteellinen vapaus? Onko taiteen kautta hyväksyttävää käsitellä mitä tahansa aihetta miten tahansa? Entä jos taide on rasistista, sortavaa, misogynista, väkivaltaista? Nelson toimii opettajana ja pohtii kirjassaan myös omaa rooliaan taiteen opetuksen äärellä. Pitäisikö taiteelle asetta rajoja? Miten käsitellä taidetta, joka on provosoivaa, häiritsevää ja/tai muita loukkaavaa?
Toinen essee pureutuu seksuaaliseen vapauteen ja vapautumiseen. Mitä se tarkoittaa? Voiko olla seksuaalista vapautta ilman, että se riistää jonkun toisen vapautta?
Kolmas essee käsittelee huumeita ja ehkä etupäässä addiktiota ja riippuvuutta. Päihteet liitetään vapauteen ja vapautumiseen, mutta samalla siihen liittyy addiktio, joka sotii vapautta vastaan. Vai sotiiko?
Viimeinen essee pohtii ilmastonmuutosta. Riistetäänkö ihmisiltä vapaus, jos ryhdytään ilmastonmuutosta hillitseviin toimiin? Miten vapaus kärsii, jos maapallosta tulee elinkelvoton? Onko nykyihmisen vapaus tärkeämpää kuin tulevien sukupolvien vai tulevien sukupolvien vapaus tärkeämpää kuin nykyihmisten?
Esseet ovat kiinnostavia, ajatuksia herättäviä ja haastavia. Luin esseekokoelmaa hitaasti, välillä vain muutama sivu kerrallaan, enkä tiedä olisinko vauhdikkaammin voinutkaan edetä. Teksti vaati pysähtymistä erilaisten ajatusten äärelle.
Maggie Nelson on yksi lempikirjoittajistani. Pidän hänen tyylistään sekoittaa niin monta ainesta samaan soppaan - universaalista mennään henkilökohtaiseen, eri ajattelijat pääsevät ääneen ja näkökulmat saavat tilaa, mutta ei niin, etteikö Nelson kommentoisi niitä.
Suosittelen esseitä. Jos tuntuu, että jäät jumiin ensimmäiseen, hyppää johonkin toiseen ja lue ensimmäinen essee vaikka viimeisenä.
Nelson lähestyy aihetta taiteen, seksin, huumeiden ja ilmastonmuutoksen kautta. Ensimmäisessä esseessä puhutaan taiteesta. Mitä on taiteellinen vapaus? Onko taiteen kautta hyväksyttävää käsitellä mitä tahansa aihetta miten tahansa? Entä jos taide on rasistista, sortavaa, misogynista, väkivaltaista? Nelson toimii opettajana ja pohtii kirjassaan myös omaa rooliaan taiteen opetuksen äärellä. Pitäisikö taiteelle asetta rajoja? Miten käsitellä taidetta, joka on provosoivaa, häiritsevää ja/tai muita loukkaavaa?
Toinen essee pureutuu seksuaaliseen vapauteen ja vapautumiseen. Mitä se tarkoittaa? Voiko olla seksuaalista vapautta ilman, että se riistää jonkun toisen vapautta?
Kolmas essee käsittelee huumeita ja ehkä etupäässä addiktiota ja riippuvuutta. Päihteet liitetään vapauteen ja vapautumiseen, mutta samalla siihen liittyy addiktio, joka sotii vapautta vastaan. Vai sotiiko?
Viimeinen essee pohtii ilmastonmuutosta. Riistetäänkö ihmisiltä vapaus, jos ryhdytään ilmastonmuutosta hillitseviin toimiin? Miten vapaus kärsii, jos maapallosta tulee elinkelvoton? Onko nykyihmisen vapaus tärkeämpää kuin tulevien sukupolvien vai tulevien sukupolvien vapaus tärkeämpää kuin nykyihmisten?
Esseet ovat kiinnostavia, ajatuksia herättäviä ja haastavia. Luin esseekokoelmaa hitaasti, välillä vain muutama sivu kerrallaan, enkä tiedä olisinko vauhdikkaammin voinutkaan edetä. Teksti vaati pysähtymistä erilaisten ajatusten äärelle.
Maggie Nelson on yksi lempikirjoittajistani. Pidän hänen tyylistään sekoittaa niin monta ainesta samaan soppaan - universaalista mennään henkilökohtaiseen, eri ajattelijat pääsevät ääneen ja näkökulmat saavat tilaa, mutta ei niin, etteikö Nelson kommentoisi niitä.
Suosittelen esseitä. Jos tuntuu, että jäät jumiin ensimmäiseen, hyppää johonkin toiseen ja lue ensimmäinen essee vaikka viimeisenä.