Scan barcode
A review by msaari
Sodoma ja Gomorra I-II by Marcel Proust
challenging
emotional
reflective
slow-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? No
- Loveable characters? It's complicated
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? Yes
4.0
Heinäkuun Marcel Proustin kohdalla osasin odottaa vähän raskaampaa luku-urakkaa, onhan Sodoma ja Gomorra I-II suomennetun sarjan paksuin yksittäinen nide. 552-sivuisen kirjan parissa menikin hyvinkin kolme viikkoa, eli valtaosa heinäkuusta. Jako kahteen osaan on tässä melko epätasainen: ykkösosa on alle 40-sivuinen ja loput kirjasta on sitten kakkososaa.
Ykkösosassa kertoja pääsee salakuuntelemaan paroni de Charlusin ja räätäli Jupienin kohtaamista. Tikkaille olisi voinut nousta ja avata tuuletusluukun kuullakseen paremmin, mutta kertoja arastelee metelöintiä. Mutta suotta:
Sillä siitä mitä Jupienin puolelta ensi hätään kuulin, ja se supistui epäselviin äännähdyksiin, saattoi päätellä että montakaan sanaa ei tullut vaihdetuksi. Tosin ne äännähdykset olivat niin rajuja, että ellei niihin olisi aina yhtynyt samantapainen valitus oktaavia ylempänä, olisi voinut luulla että jotakuta parastaikaa kuristettiin viereisessä huoneessa, minkä jälkeen murhaaja peseytyi yhdessä kuolleistanousseen uhrinsa kanssa hävittääkseen rikoksensa jäljet. Myöhemmin päättelin, että jos mikä on yhtä kovaäänistä kuin kärsimys niin nautinto, etenkin kun siihen liittyy – lapsensaamisen pelosta ei tässä tapauksessa voinut olla kysymys Kultaisen legendan epätodennäköisestä esimerkistä huolimatta – välitön tarve siistiytyä.
Kertojahan todisti lesbistä rakkautta jo ensimmäisessä osassa, mutta nyt hänen homotutkansa saa melkoisen potkustartin. Homoseksuaalisuus on kantava teema kirjassa, niin miesten kuin naisten osalta, mutta suhtautuminen vaihtelee. Miesten välinen homoseksuaalisuus nähdään ilmiönä, joka yhteiskunnassa on, johon voidaan suhtautua vähän paheksuen, mutta jos homot ovat salaa keskenään, asia on ihan ok. Naisten välistä homoseksuaalisuutta taas miehet kauhistelevat ja pelkäävät liki hysteerisesti.
Kertoja palaa jälleen Balbeciin, joka saakin toimia näyttämönä isolle osalle kirjan tapahtumista. Lukija pääsee taas tutustumaan Pariisista tuttuihin Verdurineihin, sillä he ovat vuokranneet linnan Balbecin seudulta ja kestitsevät siellä sisäpiiriään. Ohjelmassa on paljon paroni de Charlusin ristiriitaisen ja räiskyvän toiminnan tarkastelemista hänen homoseksuaalisuutensa valossa. Charlusin vierailu Verdurinien päivällisillä Balbecissa on melkoinen episodi.
Kertoja puolestaan näyttäytyy edelleen varsin kammottavana tyyppinä, erityisesti suhteessaan naisiin. Melkoisen välttelevältä näyttää toiminta ja etenkin Albertinen kanssa kertoja käy aikamoista peliä, jossa vuoroin lähennytään ja vuoroin vetäydytään tai työnnetään pois. Suuresti kiinnostaa paronitar Putbusin kamarineidon saapuminen Balbeciin; luotettavan lähteen mukaan kyseinen kamarineito työskentelee myös ilotaloissa, eli olisi kertojalle helppo, mutta laadukas saalis. Ei mitään ihana ihminen tämä kertojamme, mutta lukijana pyristely ristiriitaisten intohimojen keskellä on toki viihdyttävää. Lopulta pelko Albertinen lesbisistä taipumuksista saa kertojan paniikinomaiseen lähentymiseen.
Pidin alun kankeammin etenevien osien jälkeen Guermantesin tietä jokseenkin helppolukuisena ja sujuvana. Sodoma ja Gomorra oli taas paluuta työläämpään Proustiin. Ei kai inhimillisyyden syvyyksien luotaamisen tarvitsekaan helppoa ja yksinkertaista olla. Osa Proustin viehätyksestä nousee varmasti siitä, miten ison työn takana lukeminen on. Sodoma ja Gomorra onkin sitten viimeinen osa, jonka Proust sai täysin valmiiksi asti. Seuraavasta osasta alkavat sitten postuumit osat.
---
In July, I expected Marcel Proust's Sodom and Gomorrah I-II to be a demanding read, as it is the longest volume in the Finnish translation series. The 552-page book took me nearly three weeks to finish. The division into two parts is uneven: the first part is less than 40 pages, with the rest making up the second part.
In the first part, the narrator eavesdrops on a meeting between Baron de Charlus and tailor Jupien. Although he could have climbed up to open a vent for better hearing, he hesitates, fearing noise. Unnecessarily so, it turns out.
While the narrator had already witnessed lesbian love in the first volume, his "gaydar" gets a significant boost here. Homosexuality, both male and female, is a central theme, though attitudes towards it vary. Male homosexuality is seen as an accepted but somewhat disapproved phenomenon, provided it remains private. Female homosexuality, however, incites near-hysterical fear and horror in men.
The narrator returns to Balbec, the setting for much of the book's events. Readers reacquaint themselves with the Verdurins from Paris, now hosting their circle in a rented castle near Balbec. Much of the focus is on Baron de Charlus' flamboyant and contradictory behaviour in light of his homosexuality. His visit to the Verdurins' dinner in Balbec is particularly notable.
The narrator continues to be quite an unpleasant character, especially in his dealings with women. His interactions with Albertine are a tumultuous game of approach and retreat. He is also intrigued by the arrival of Baroness Putbus' maid, who reputedly also works in brothels, making her an easy yet high-quality target. The narrator is far from likeable, but his conflicting passions are undeniably entertaining. Ultimately, his panic over Albertine's potential lesbian tendencies drives him to a desperate closeness.
After the initially slow sections, I found The Guermantes Way relatively easy and smooth to read. Sodom and Gomorrah marked a return to a more challenging Proust. Delving into the depths of humanity is not meant to be easy or simple. Part of Proust's allure is certainly the effort required to read his work. Sodom and Gomorrah is the last volume Proust completed. The following parts are posthumous publications.
---
In July, I expected Marcel Proust's Sodom and Gomorrah I-II to be a demanding read, as it is the longest volume in the Finnish translation series. The 552-page book took me nearly three weeks to finish. The division into two parts is uneven: the first part is less than 40 pages, with the rest making up the second part.
In the first part, the narrator eavesdrops on a meeting between Baron de Charlus and tailor Jupien. Although he could have climbed up to open a vent for better hearing, he hesitates, fearing noise. Unnecessarily so, it turns out.
While the narrator had already witnessed lesbian love in the first volume, his "gaydar" gets a significant boost here. Homosexuality, both male and female, is a central theme, though attitudes towards it vary. Male homosexuality is seen as an accepted but somewhat disapproved phenomenon, provided it remains private. Female homosexuality, however, incites near-hysterical fear and horror in men.
The narrator returns to Balbec, the setting for much of the book's events. Readers reacquaint themselves with the Verdurins from Paris, now hosting their circle in a rented castle near Balbec. Much of the focus is on Baron de Charlus' flamboyant and contradictory behaviour in light of his homosexuality. His visit to the Verdurins' dinner in Balbec is particularly notable.
The narrator continues to be quite an unpleasant character, especially in his dealings with women. His interactions with Albertine are a tumultuous game of approach and retreat. He is also intrigued by the arrival of Baroness Putbus' maid, who reputedly also works in brothels, making her an easy yet high-quality target. The narrator is far from likeable, but his conflicting passions are undeniably entertaining. Ultimately, his panic over Albertine's potential lesbian tendencies drives him to a desperate closeness.
After the initially slow sections, I found The Guermantes Way relatively easy and smooth to read. Sodom and Gomorrah marked a return to a more challenging Proust. Delving into the depths of humanity is not meant to be easy or simple. Part of Proust's allure is certainly the effort required to read his work. Sodom and Gomorrah is the last volume Proust completed. The following parts are posthumous publications.