Scan barcode
A review by neelalindaa
Meitä vastaan rikkoneet by Camilla Nissinen
dark
emotional
reflective
sad
medium-paced
- Plot- or character-driven? A mix
- Strong character development? Yes
- Loveable characters? Yes
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? Yes
4.5
"Ehkä saan kerrankin valita itse."
En ole elämäni aikana lukenut montaa kirjaa, jotka olisin lukenut suunnilleen yhdeltä istumalta loppuun. Jos minun pitäisi listata elämäni parhaimmat kirjat, tämä olisi enemmän kuin todennäköisesti yksi niistä.
Aivan pienestä saakka Silja on halunnut valita oikein. Hän halusi olla malliesimerkki, täydellisesti muottiin sopeutuva ilmentymä elämästä, jonka Jehova on luonut. Kaikki piti tehdä oikein, juuri niin kuin äiti ja muut yhteisön jäsenet olivat hänelle opettaneet. Kunnes elämä alkaa suistua rinnettä alas, eikä mikään Siljan elämässä tunnu enää käyvän järkeen.
'Meitä vastaan rikkoneet' (2022, Otava) on Camilla Nissasen tummanpuhuva esikoisromaani, joka käsittelee uskonlahkon mustavalkoisuutta, uskonnollista traumaa, syömishäiriötä sekä matkaa oman identiteetin kokoamiseen. Silja on syntynyt jehovantodistajaperheeseen, ja onkin vakuuttunut uskon olevan hänen elämänsä tarkoitus. Yhteisössä elämä on rakennettu hänelle valmiiksi: harrastukset, kouluts, ura ja ihmissuhteet. Yhteisö voisi tarjota Siljalle kaiken, mikäli hän vain sitoutuisi palvelemaan Jehovaa kunniakkaasti. Pieni Silja kohtaa uskonnon ja ympäröivän maailman ristiriidan jo nuorena. Tyttö ei itsekään tunnu aina ymmärtävän, miksi joulua ei saa viettää ja miksi maallinen Aapo ei pääsisi mukaan paratiisiin.
"Kyllä mie siulle aamukahvit keittäisin."
Pirstaloituneen kerronnan kautta Nissanen rakentaa taidokkaasti siltaa alakouluikäisen, uskon taimen ja psykiatriseen pakkohoitoon joutuneen Siljan välillä. Teksti on ajoittain hyvin raakaa ja synkkää. Teos ei kuitenkaan jätä lukijaansa täysin epätoivon syövereihin kellumaan, vaan muistuttaa valosta tunnelin päässä: “Vastapäinen on kauan hiljaa ja sanoo lopulta, että jokaisen pitää selvittää itse, millaista hyvä elämä on, ja ettei sitä pitäisi ottaa vastaan valmiiksi annettuna.”
En ole elämäni aikana lukenut montaa kirjaa, jotka olisin lukenut suunnilleen yhdeltä istumalta loppuun. Jos minun pitäisi listata elämäni parhaimmat kirjat, tämä olisi enemmän kuin todennäköisesti yksi niistä.
Aivan pienestä saakka Silja on halunnut valita oikein. Hän halusi olla malliesimerkki, täydellisesti muottiin sopeutuva ilmentymä elämästä, jonka Jehova on luonut. Kaikki piti tehdä oikein, juuri niin kuin äiti ja muut yhteisön jäsenet olivat hänelle opettaneet. Kunnes elämä alkaa suistua rinnettä alas, eikä mikään Siljan elämässä tunnu enää käyvän järkeen.
'Meitä vastaan rikkoneet' (2022, Otava) on Camilla Nissasen tummanpuhuva esikoisromaani, joka käsittelee uskonlahkon mustavalkoisuutta, uskonnollista traumaa, syömishäiriötä sekä matkaa oman identiteetin kokoamiseen. Silja on syntynyt jehovantodistajaperheeseen, ja onkin vakuuttunut uskon olevan hänen elämänsä tarkoitus. Yhteisössä elämä on rakennettu hänelle valmiiksi: harrastukset, kouluts, ura ja ihmissuhteet. Yhteisö voisi tarjota Siljalle kaiken, mikäli hän vain sitoutuisi palvelemaan Jehovaa kunniakkaasti. Pieni Silja kohtaa uskonnon ja ympäröivän maailman ristiriidan jo nuorena. Tyttö ei itsekään tunnu aina ymmärtävän, miksi joulua ei saa viettää ja miksi maallinen Aapo ei pääsisi mukaan paratiisiin.
"Kyllä mie siulle aamukahvit keittäisin."
Pirstaloituneen kerronnan kautta Nissanen rakentaa taidokkaasti siltaa alakouluikäisen, uskon taimen ja psykiatriseen pakkohoitoon joutuneen Siljan välillä. Teksti on ajoittain hyvin raakaa ja synkkää. Teos ei kuitenkaan jätä lukijaansa täysin epätoivon syövereihin kellumaan, vaan muistuttaa valosta tunnelin päässä: “Vastapäinen on kauan hiljaa ja sanoo lopulta, että jokaisen pitää selvittää itse, millaista hyvä elämä on, ja ettei sitä pitäisi ottaa vastaan valmiiksi annettuna.”
Content Warnings
Graphic: Eating disorder, Infidelity, Mental illness, and Religious bigotry
Moderate: Self harm, Suicidal thoughts, Forced institutionalization, Vomit, Grief, and Dysphoria