A review by lukija
Elmet by Fiona Mozley

4.0

Alusta alkaen oli sellainen tuntu, että tässä kirjassa ei ole onnellista loppua ja niinhän siinä kävi. Vaaran uhka arkadiassa. Arkadia on isähahmon kahdelle lapselleen rakentama koti, jossa itsekin voi asua. Isä on nimeltään John. Hän on fyysisesti hyvin vahva, oikeudentajuinen, vähän lukenut ja elämää sitä enemmänkin kokenut entinen nyrkkeilijä-fyysisten duunien tekijä. Johnin menneisyys ei kestä päivänvaloa ja hän on tehnyt joitakin hyvin huonoja ratkaisuja, mutta nyt hän haluaa pysyä niistä erossa, elää lastensa kanssa metsäisellä maaseudulla. Johnilla (jota lapset kutsuvat Daddyksi) on kaksi lasta: Cathy ja nuorempi Daniel. Lapset tulevat hyvin toimeen isänsä kanssa ja heillä on tiivis ja kunnioittavan rakastava suhde kaikilla keskenään. Cathy tuntuu palvovan isäänsä ja on monessa hyvin isänsä kaltainen: kylmäpäinen, fyysinen ja suojeleva. Daniel on tarinan kertoja kahdessa aikajanassa (ennen ja jälkeen ikävien tapahtumien, jotka loppupuolella kuvataan). Danny on herkkä teini-ikäinen, joka tykkää lukea, opiskella, nikkaroida ja laittaa kotia ja juhlia pienelle perheelleen. Daniel hakee myös yhteyttä naapurin Vivieniin, joka on ajoittain hyvin etäinen ja ajoittain hyvin läheinen. Daniel ei kuitenkaan ole mikään heittopussi ja tukee perhettään kaikissa ratkaisuissa, jotka menevät myös lain ulkopuolelle. Ja sitten on maakunnan ja kylän kusipää mr. Price, joka omistaa maat ja sen myötä (hänen mielestään) myös ihmiset. Hän kiskuroi, nylkee ja riistää ihmisiä korkeilla vuokrilla ja alipalkkaa miehiä tekemään raskasta fyysistä työtä alueen farmeilla. Mr. Pricellä on myös kaksi noin suurin piirtein Cathyn ja Dannyn ikästä poikaa, jotka seuraavat isänsä jalanjälkiä kaikessa mulkvistiudessaan.

Mistä tämä kirja minulle kertoi? Luin tätä ensisijaisesti isän ja lasten välisen suhteen kuvauksena. John on hyvä isä. Hän huolehtii, ylläpitää, opettaa elämäntaitoja, opettaa selviytymistä maailmassa, joka on yhtä ailahtelevainen kuin ihmiset ja rakastaa lapsiaan, vaikka ei ole edes varma ovat ne "hänen omia". Lasten äiti oli levoton sielu ja vähän läsnä. John kärsii kuitenkin menneisyytensä valinnoista, väkivallasta ja laittomista teoista, joita toimitti Mr. Pricelle. Cathy valitsee isänsä mallista fyysisen voimankäytön ja vaikka Daniel ei ole samaa sarjaa isosiskonsa ja isänsä kanssa, niin hän saa olla omaitsensä pienen perheensä piirissä ja häntä arvostetaan omana itsenään.

En halua spoilata loppua sen enempää kuin jo tein. Siis onneton ja saattaa jopa suututtaa tai ärsyttää. Ensimmäinen reaktioni perheen hajoamiselle oli, että ihmiset ovat paskoja ja maailma epäoikeudenmukainen ja miksi naisten tulee kärsiä vahingolliseksi kieroutuneesta maskuliinisuudesta. Mies on sankari kaatuessaankin, mutta nainen mahdollinen selviytyjä jossain kulissien takana epämääräisesti. Kirjassa on kuitenkin paljon kaunista. Kieli on selkeää ja tarina etenee todella sujuvasti eteenpäin. Danielin perhe-elämä, sisarsuhteet ja lapsi-isä-suhteet on kuvattu lämpimästi. Kirja puhunee myös yksinkertaisemman luonnonmukaisen elämän puolesta. Kun ihminen pärjää omillaan ja elää symbioosissa ympäristönsä ja luonnon (puut, eläimet et cetera) kanssa, niin asiat ovat hyvin.