A review by msaari
W eli lapsuudenmuisto by Georges Perec

challenging mysterious reflective medium-paced

• Plot- or character-driven? A mix
• Strong character development? No
• Loveable characters? It's complicated
• Diverse cast of characters? No
• Flaws of characters a main focus? N/A

4.0

Puolanjuutalaisella, lähes koko ikänsä Ranskassa asuneella kirjailijalla Georges Perecillä ei ole lapsuudestaan muistoja, joten luonnollisesti hän kirjoittaa kirjan lapsuudenmuistoistaan. Vuonna 1936 syntynyt Perec menetti isänsä sodassa ja hänen äitinsä katosi Auschwitziin – tämä katoamistrauma heijastuu esimerkiksi Perecin Häviäminen-romaaniin, josta on hävinnyt paitsi kaikki e-kirjaimet (suomennoksessa a-kirjaimet) myös paljon muutakin. 

 

W eli lapsuudenmuisto on kaksisäikeinen romaani. Sen toisena lankana kulkevat Perecin käsitykset lapsuudestaan, toisena taas kaksiosainen fiktiivinen kertomus. Sen ensimmäisessä osassa kertojaa lähestyy salaperäinen henkilö, jolla on tälle tehtävä. Toisessa osassa kerrotaan W:stä, Tulimaahan sijoittuvasta utopiayhteisöstä, jossa urheilu ja olympialiikkeen ihanteet ovat kaiken keskiössä. Teos on tulvillaan sanaleikkejä, alkaen nimestä: double vé viittaa double vie, kaksoiselämään. 

 

Fiktiivisen tarinan kertoja on epämääräinen – hän on syntynyt kesäkuussa vuonna 19.. R:n kylässä, lähellä A:ta, ja on .. vuotta kun hän kohtasi mystisen miehen venetsialaisessa kuppilassa. Kertoja on sotilaskarkuri, joka sai väärennetyt henkilöpaperit ja on sen jälkeen elellyt Gaspard Winkclerin henkilöllisyydellä. Hän kohtaa Otto Apfelstahlin, joka tiedustelee, onko hän koskaan miettinyt, mitä alkuperäiselle Gaspard Winkclerille tapahtui? Käy ilmi, että Gaspard oli kuuromykkä ja kadonnut haaksirikossa Tulimaan lähettyvillä. Voisiko kertoja kenties lähteä etsimään Gaspardia? 

 

Omaa lapsuuttaan pohtiessaan Perec vetäytyy ensin yksinkertaisen tarinan suojiin: hän menetti isänsä neljävuotiaana ja äitinsa kuusivuotiaana, sota-aika meni sisäoppilaitoksisissa ja sen jälkeen isän sisar miehineen adoptoi Perecin. 

 

Tämä historian puuttuminen on rauhoittanut minua pitkään; sen puolueeton viileys, silminnähtävä ilmeisyys ja viattomuus suojelivat minua. Mutta eivätkö ne suojelleet minua juuri omalta tarinaltani, todelliselta, eletyltä tarinaltani, joka luultavasti ei ollut viileä eikä puolueeton, ei silminnähtävän ilmeinen eikä ilmeisen viaton? 

 

Perec käy läpi vähäisiä lapsuusmuistojaan ja lapsuudestaan säilyneitä valokuvia. Ovatko muistot ylipäänsä luotettavia? ”Kaksi ensimmäistä muistoani eivät ole täysin epäuskottavia”, Perec toteaa, vaikka jatkaakin samaan hengenvetoon, että ne ovat varmasti muuttuneet moneen kertaan matkan varrella. Onkin kiinnostavaa, miten Perec täydentää muistikuviaan alaviitteillä, jotka osoittavat niiden monet virheet ja mahdottomuudet. 

 

Fiktiivinen kertomus saa toisessa osassaan aivan erilaisen kierteen, kun tarina siirtyy kuvaamaan W:tä, Tulimaan seutuvilla olevalle saarelle sijoittuvaa urheilu-utopiaa, jossa eletään olympialaisten ihanteiden hengessä. Perec kuvaa monimutkaista erilaisiin yhteisöihin ja arvokisoihin ja yleisurheiluun perustuvaa yhteiskuntajärjestystä. Suomalaisillekin teoksesta löytyy hauska detalji: ensimmäisten voittajien nimet on säilötty pysyvästi urheilijoille annettaviin arvonimiin. Niinpä 110 metrin aitojen korkeimman tason arvokisavoittajat saavat saarella nimekseen Le Kekkonen. Urheilu-utopia saa lopulta todella synkkiä kierroksia, mikä ei juutalaisen Perecin sota-aikaisen taustan huomioiden ole lainkaan yllättävää. 

 

W eli lapsuudenmuisto ei ole mitenkään helppo kirja. Päivi Kosonen on tehnyt suomennoksen kanssa oletettavasti kelpo työtä; ainakin lopputulos on tyystin luettava. Kirjan erilliset tarinanlangat kietoutuvat yhteen, jossain määrin, mutta aika irrallisesta aineksesta kirja silti rakentuu. Kirjana W ei ole Perecin parhaiden teosten veroinen, mutta kirjailijakuvan täydennyksenä ehdottomasti paikallaan. 

---

In "W, or the Memory of Childhood," Georges Perec delves into his own childhood despite lacking personal memories due to the wartime tragedies that befell his family. Through two narrative strands, Perec navigates his reflections on his lost childhood and a fictional tale set in the utopian world of W. The novel's intricate structure weaves together Perec's musings on memory, the unreliability of recollection, and the impact of historical trauma on personal identity.

As I journeyed through Perec's exploration of his childhood, I found myself immersed in enigmatic storytelling that seamlessly blends reality and fiction. The use of wordplay and the interplay between the two narrative threads add depth to the narrative, challenging the reader to question the boundaries between truth and imagination. Perec's meticulous attention to detail and his introspective reflections create a rich tapestry of themes ranging from loss and identity to the nature of storytelling itself.

While "W, or the Memory of Childhood" may not be an easy read, it is a compelling addition to Perec's oeuvre. Through this novel, Perec not only offers a glimpse into his past but also prompts readers to contemplate the complexities of memory and how our personal histories shape our perceptions of the world. Despite its challenges, the novel is a testament to Perec's literary prowess and his enduring legacy as a master storyteller.