A review by juusosalmi_
Ei enää Eddy by Édouard Louis

4.0

Tää on mun ensimmäinen kirja Édouard Louis:ilta, mutta tuskin jää viimeiseksi, sillä tää oli niin upea. Kaikessa kauheudessaan, mulla on jotenkin tän kirjan lukemisen jälkeen helpottunut olo. Tuntuu, että tää kirja näki mut ja mun kokemukset. Vaikka onkin hirveää nähdä, että joku toinenkin on joutunut kokemaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi, näytti tää kirja mulle etten oo yksin, ehkä ne haavat joskus alkaa paranemaan ja kenties pääsen itsekin kertomaan omista kokemuksistani, ehkä niistä voi kirjoittaa kirjankin, kukas tietää.

Joka tapauksessa Édouard Louis:in teos Ei enää Eddy kertoo hänen omista kokemuksista. Hän kasvoi pienessä Ranskalaisessa kylässä, jossa erilaisuutta ei hyväksytty tai nähty positiivisena asiana. Vaikka kirja kertoo käytännössä hänestä, on mukana myös paljon asioita joita hänen ympäristössään tapahtuu. Louis ei todellakaan kaikkoa väkivaltaisista ja kenties jopa tabuiksi koetuista asioista, vaan kirjottaa niistä, usein hyvinkin yksityiskohtaisesti. Kannattaa siis hieman selvitellä kirjan sisältöä, ennen kuin alkaa lukemaan, sillä mukana on todella paljon asioita, joista voi olla vaikea lukea. Mahdollisia triggeröiviä aiheita ja tapahtumia, jotka itselleni tulee mieleen: homofobia ja rasistinen puhe (useita loukkaavia sanoja käytetään kirjassa, vaikka ne eivät itse Louis:in suusta välttämättä tulisikaan!), misogynia, väkivalta (sekä Eddyä, mutta myös eläimiä kohtaan) ja hyvin paljon pohdintaa mieheydestä (mukana myös paljon toksista maskuliinisuutta.)

Tää kirja keskittyy vain Eddyn nuoruuteen. Siinä käydään läpi kuinka Eddy alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään omaa homouttaan, vaikka yrittääkin piilotella sitä vielä pitkän aikaa, vielä ei ole päästy siihen, että Eddy/Édouard voisi hyväksyä oman homoutensa, mutta siihenkin päästään kenties myöhemmissä hänen teoksissaan?!