A review by seasider
Ihmeellinen viesti toiselta tähdeltä ja muita tarinoita by Hermann Hesse
4.0
Tämä teos oli positiivinen yllätys. Hankin kirjan ikäänkuin lämmitelläkseni [b:Siddhartha|52036|Siddhartha|Hermann Hesse|https://d.gr-assets.com/books/1428715580s/52036.jpg|4840290]n lukemista varten. Kiitän syvästi suomentajaa, joka ei ole tarttunut ilmeiseen houkutukseen kääntää nimeen "ja muita satuja". Näiden tarinoiden symboliikka on satuja selkeämpää ja ne korostavat ennemminkin elämänkaarta kuin yksittäisiä koettelemuksia. Hahmot kuvataan usein katseen kautta - ei habitusta selventäen, vaan kohteen katseen takana piileviin tunnelmiin tunkeutuen. Liikuttavaa tekstiä, johon tekisi mieli paneutua vielä alkukielellä.
"... Kykenetkö sinä siihen, ystävä? Tällöin sinä et luultavasti saavuttaisi lisää kuuluisuutta ja kunniaa, talosi olisi hiljainen, ja nuo rypyt otsallasi, jotka ovat minulle tuttuja jo monen vuoden takaa, on kaikki saatava siliämään. Ah, Anselm, se ei käy päinsä. Katsos sinä olet sellainen, että sinun täytyy tutkiskelemalla hankkia otsaasi aina vain uusia ryppyjä ja kerätä mieleesi aina vain uusia huolia, ja sitä mitä minä mietin ja millainen olen, sitä sinä kyllä rakastat ja se on mielestäsi suloista, mutta se on kuitenkin sinulle niin kuin useimmille sittenkin vain hieno lelu. Ah, kuuntele minua tarkkaan: kaikki, mikä nyt on sinulle lelu, on minulle elämä itse ja näin sen pitäisi olla sinullekin, ja kaikki, minkä takia sinä näet vaivaa ja huolta, se on minulle lelu, ei ole minun mielestäni sen arvoista, että sen hyväksi pitäisi elää. - Minä en enää muutu Anselm, sillä minä noudatan elämässäni lakia, joka on minussa itsessäni." (Iris)
"... Kykenetkö sinä siihen, ystävä? Tällöin sinä et luultavasti saavuttaisi lisää kuuluisuutta ja kunniaa, talosi olisi hiljainen, ja nuo rypyt otsallasi, jotka ovat minulle tuttuja jo monen vuoden takaa, on kaikki saatava siliämään. Ah, Anselm, se ei käy päinsä. Katsos sinä olet sellainen, että sinun täytyy tutkiskelemalla hankkia otsaasi aina vain uusia ryppyjä ja kerätä mieleesi aina vain uusia huolia, ja sitä mitä minä mietin ja millainen olen, sitä sinä kyllä rakastat ja se on mielestäsi suloista, mutta se on kuitenkin sinulle niin kuin useimmille sittenkin vain hieno lelu. Ah, kuuntele minua tarkkaan: kaikki, mikä nyt on sinulle lelu, on minulle elämä itse ja näin sen pitäisi olla sinullekin, ja kaikki, minkä takia sinä näet vaivaa ja huolta, se on minulle lelu, ei ole minun mielestäni sen arvoista, että sen hyväksi pitäisi elää. - Minä en enää muutu Anselm, sillä minä noudatan elämässäni lakia, joka on minussa itsessäni." (Iris)