Scan barcode
A review by seasider
Jonain keväänä herään by Katri Rauanjoki
5.0
Nyt kyllä tykkäsin. Kerttu käy oikeasti eläväksi, aidoksi, epätäydelliseksi, heikoksi, vahvaksi, erittäin paljon naiseksi - omaksi naisekseen. Teksti soljuu: kaikki tärkeä kuvailu vain tulee kysymättä, saumattomasti Kertun havainnoista kertomukseksi kasvaen. Kielikuvat ovat hetkestä riippuen raskaita tai hauraita, Kertusta, masentuneesta naisesta kypsyneitä ajatuksia eikä ulkopuolella viljeltyjä sanakollaaseja. Tulee tunne, että kirjailija todella uskaltaa kirjoittaa päähenkilönsä nahoista käsin, ja silti tämä ei ole omaelämäkerralliseen tapaan hekumoiva tarina. Ja sitten, juuri sopivina annoksina, toisten läheisten näkökulmia. Nekin on tavoitettu, mutta vähemmän intensiivisesti, koska Kerttu on se kulmikas hahmo.
Kerronta tulee iholle ja joku lukija saattaa siitä ahdistuakin.
Aiemmin keväällä luin Vanhatalon [b:Keskivaikea vuosi : muistiinpanoja masennuksesta|29588049|Keskivaikea vuosi muistiinpanoja masennuksesta|Pauliina Vanhatalo|https://d.gr-assets.com/books/1459019872s/29588049.jpg|49915130]. Vaikka aihe oli sama, molemmat päähenkilöt tahoillaan "vahvuuteen sairastuneita", niin Rauanjoen omakohtaisesti koettua sisältävä fiktiivinen teos tuli minulle enemmän todeksi kuin Vanhatalon muistelmat.
Kerronta tulee iholle ja joku lukija saattaa siitä ahdistuakin.
Aiemmin keväällä luin Vanhatalon [b:Keskivaikea vuosi : muistiinpanoja masennuksesta|29588049|Keskivaikea vuosi muistiinpanoja masennuksesta|Pauliina Vanhatalo|https://d.gr-assets.com/books/1459019872s/29588049.jpg|49915130]. Vaikka aihe oli sama, molemmat päähenkilöt tahoillaan "vahvuuteen sairastuneita", niin Rauanjoen omakohtaisesti koettua sisältävä fiktiivinen teos tuli minulle enemmän todeksi kuin Vanhatalon muistelmat.