lukija's review against another edition
4.0
Sujuvasti dialogin kautta etenevä näytelmä, jossa ei mitään ylimääräistä. Vähän shakespearemainen kielentuntu tai -sointi, mutta nykyaikaisemmalla sanastolla. Silti puuttui kaunokielisyys tai rikaskielisyys, mitä Shakespearen teksti parhaimmillaan on.
Näytelmä sijoittuu tulevaisuuteen, aikaan jolloin kuningatar Elisabet II on kuollut ja Charlesista on tullut kuningas. Hän tuntuu kuitenkin olevan hieman hukassa ja päätyy nokkapokkaan parlamentin kanssa, sillä jo ennen kruunajaisiaan ei suostu allekirjoittamaan toisin sanoen vahvistamaan tai hyväksymään parlamentin lakipäätöstä lehdistön vapauden kaventamisesta. Kuningas Charles III kokee, että hänellä tulee olla valtaa estää lakeja, jotka hänen mielestään eivät ole kansalle edullisia. Sinänsä kiinnostavaa, että laki olisi eduksi kuningashuoneelle, jolla on oma ikävä historiansa erityiseti keltaisen lehdistön kanssa. En halua spoiltata lopetusta, joten en kerro miten kuninkaan käy. Joka tapauksessa valtio joutuu kriisiin, joka purkautuu väkivaltana ja perustuslaki nykyisellään parlamentaarisena monarkiana on uhan alla.
Näytelmässä henkilöhahmoina prinssi Charlesin lisäksi William, Kate, Harry ja Camilla, jotka kenties toistavat hieman heistä annettua julkista kuvaa, mutta en tästä ole ihan varma.
Näytelmä herätti minussa pohdintoja monarkian asemasta nykyisessä maailmanmenossa. Mihin monarkioita tarvitaan. Itselleni tuo konsepti on vieras, mutta en ole ottanut siihen kantaa Yhdistyneitten kuningaskuntien osalta, koska se ei ole minun asiani. Silti ihmettelen edelleen. Näytelmä ei anna monarkiasta täysin nurjaa kuvaa vaan tuo esille yksilön, vanhemmuuden, lapsena olemisen ja monarkisen velvollisuuksien ristiriitoja varsin tehokkaasti esille.
Näytelmä sijoittuu tulevaisuuteen, aikaan jolloin kuningatar Elisabet II on kuollut ja Charlesista on tullut kuningas. Hän tuntuu kuitenkin olevan hieman hukassa ja päätyy nokkapokkaan parlamentin kanssa, sillä jo ennen kruunajaisiaan ei suostu allekirjoittamaan toisin sanoen vahvistamaan tai hyväksymään parlamentin lakipäätöstä lehdistön vapauden kaventamisesta. Kuningas Charles III kokee, että hänellä tulee olla valtaa estää lakeja, jotka hänen mielestään eivät ole kansalle edullisia. Sinänsä kiinnostavaa, että laki olisi eduksi kuningashuoneelle, jolla on oma ikävä historiansa erityiseti keltaisen lehdistön kanssa. En halua spoiltata lopetusta, joten en kerro miten kuninkaan käy. Joka tapauksessa valtio joutuu kriisiin, joka purkautuu väkivaltana ja perustuslaki nykyisellään parlamentaarisena monarkiana on uhan alla.
Näytelmässä henkilöhahmoina prinssi Charlesin lisäksi William, Kate, Harry ja Camilla, jotka kenties toistavat hieman heistä annettua julkista kuvaa, mutta en tästä ole ihan varma.
Näytelmä herätti minussa pohdintoja monarkian asemasta nykyisessä maailmanmenossa. Mihin monarkioita tarvitaan. Itselleni tuo konsepti on vieras, mutta en ole ottanut siihen kantaa Yhdistyneitten kuningaskuntien osalta, koska se ei ole minun asiani. Silti ihmettelen edelleen. Näytelmä ei anna monarkiasta täysin nurjaa kuvaa vaan tuo esille yksilön, vanhemmuuden, lapsena olemisen ja monarkisen velvollisuuksien ristiriitoja varsin tehokkaasti esille.
entropyfolk's review against another edition
2.0
Prince Harry’s romance read like bad self insert fanfic
Princess Diana ghost was gratuitous at best
Loved when Camilla slapped William
Princess Diana ghost was gratuitous at best
Loved when Camilla slapped William
twivea's review
challenging
funny
fast-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? No
- Loveable characters? No
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? Yes
2.5
had to read this one for my acting class. but i sadly didn't enjoy it. the writing is really good but it felt way too heavy for me so it was hard to get into the story at first. even though some things were funny, i wasn't too interested by it.
colin_cox's review against another edition
5.0
King Charles III pivots from a not so implausible alternative future where Elizabeth II dies, and Charles ascends to power. Written in blank verse and following a conventional five act structure, King Charles III illustrates that a traditional Shakespearean formation is not as antiquated as one might think. Furthermore, Barlett refuses to sensationalize a story that could become nothing more than glorified tabloid fodder.
Thematically speaking, Bartlett interrogates a question that feels increasingly relevant: is there a point to symbolic forms of power, and what happens to positions of power when they are nothing more than symbols, divorced from functionality? While his conclusion is obvious enough for an astute reader to predict, the way he comes to this conclusion is profound. Also, the use of Diana as a ghost that, like many of Shakespeare's greatest ghosts, literally and figuratively haunts the principle characters is a nice touch that produces moments of intense pathos.
Thematically speaking, Bartlett interrogates a question that feels increasingly relevant: is there a point to symbolic forms of power, and what happens to positions of power when they are nothing more than symbols, divorced from functionality? While his conclusion is obvious enough for an astute reader to predict, the way he comes to this conclusion is profound. Also, the use of Diana as a ghost that, like many of Shakespeare's greatest ghosts, literally and figuratively haunts the principle characters is a nice touch that produces moments of intense pathos.
nieschka21's review
challenging
funny
reflective
fast-paced
- Plot- or character-driven? A mix
- Strong character development? Yes
- Loveable characters? No
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? Yes
5.0
just_me_abbey's review
lighthearted
- Plot- or character-driven? A mix
- Strong character development? Yes
3.75
dkrane's review against another edition
5.0
Fabulously entertaining read imagining a constitutional crisis. Speeches are grand; twists are grander. A thrilling romp.
meg_thebrave's review against another edition
4.0
What a fascinating play to read. KING CHARLES III calls upon the history plays of Shakespeare in style and tone, with similar, heavy, and powerful themes. I loved it, and it's so fascinating to read a future history play instead of a past history. Concepts of the power of the crown, the freedom of the press, and tragic heroes blend with sacrifice, betrayal, heartbreak, and change, all written in similar verse to the old histories. Definitely something for everyone to read.