Reviews

Della Deledda mi porto dietro, fin dai tempi del liceo, una sensazione di pesantezza e lungaggine. Perché? Non lo so: non abbiamo letto niente di suo. Forse è stato il modo con cui il professore l'ha citata, sbrigativo. Peccato, perché a me il verismo e i suoi sviluppi piacciono. Da un altro punto di vista invece meglio così, perché mi sono tenuta da parte questa storia fino ad adesso.
La famiglia Pintor, i nobili, si disfa quando una delle figlie scappa a Civitavecchia. Ora rimangono solo tre sorelle che vivono semirecluse, assistite dal servo Efix che ne diventa l'angelo custode. Lo diventa a suo modo, roso dal senso di colpa che lo porterà a mendicare per la Sardegna nel tentativo di espiare un peccato che lo tormenta, e che lo terrà in vita fino a vedere realizzato lo scopo della vita: il matrimonio tra la sorella minore e un parente ricco, in modo da togliere le donne da quella povertà in cui eran scivolate giorno dopo giorno. Bello poi l'elemento di folklore sparso qua e là per il romanzo, con donne che rimangono in casa per evitare che i folletti gliele occupino in loro assenza e altre che non filano di giovedì per non irritare uno spirito locale.
L'inizio è tranquillo, con le sorelle che tirano a campare ed il vecchio servo che coltiva il poderetto loro rimasto. Sono a cambiamenti a creare problemi, e credo anche che Efix abbia peccato di hubris nel volersi ergere a protettore delle sue padrone, influenzandone le decisioni. Alla fine riuscirà ad ottenere il matrimonio voluto, a prezzo alto. Non ci è dato sapere se questo matrimonio sarà risolutore come Efix pensa.

coffereads's review against another edition

Go to review page

emotional reflective sad slow-paced

Plot- or character-driven? A mix
Strong character development? It's complicated
Loveable characters? It's complicated
Diverse cast of characters? No
Flaws of characters a main focus? Yes

4.0

notasilkycat's review

Go to review page

2.0

Not my kind of book. I can understand an importance of topics it touches. Nevertheless I hadn’t any joy reading about this unbearable meekness of its characters, their obedience to fate. The most important thing I felt absolutely indifferent to writing style.

msaari's review against another edition

Go to review page

emotional reflective medium-paced

Plot- or character-driven? Character
Strong character development? Yes
Loveable characters? Yes
Diverse cast of characters? No
Flaws of characters a main focus? Yes

4.0

Italialainen Grazia Deledda (1871–1936) tuli suomalaisille lukijoille tutuksi 1920-luvulla, kun Jalmari Hahl suomensi kuusi Deleddan teosta vuosina 1928–1929. Suomennospuuska oli seurausta Nobelin kirjallisuuspalkinnosta, jonka Deledda voitti vuonna 1926, toisena palkittuna naisena. Deleddan suosituin teos Canne al vento (1913) jäi Hahlilta kuitenkin suomentamatta. Romaaniin tarttui vuonna 2021 suomentaja Taru Nyström, jonka ansiosta voimme nyt lukea Deleddan pääteoksen sujuvaksi, moderniksi suomeksi.

Romaani sijoittuu Deleddan kotiseuduille Sardiniaan jonnekin 1900-luvun alkuun. Sardinia tuntuu kovin pysähtyneeltä paikalta; monin osin tuntuu, että tapahtumat olisivat yhtä hyvin voineet tapahtua sata vuotta aiemminkin. Jokin on tässäkin yhteiskunnassa kuitenkin muutoksessa ja tätä muutosta Deledda kuvaa taitavasti ja hienovaraisesti.

Kirjan päähenkilönä on renki Efix, joka palvelee emäntiään, Pintorin rouvia, kolmea naimatonta sisarusta. Rouvat asuvat rapistuvaa taloaan ja omistavat vielä pienen maatilan, joka hädin tuskin pitää heidät leivässä. Naiset pitävät kuitenkin kiinni aatelisesta ylpeydestään.

Don Zamen kuoleman jälkeen Efix oli jäänyt huolehtimaan emäntiensä hunningolla olevasta taloudesta. Muut sukulaiset eivät huolehtineet naisista, päinvastoin, he halveksivat ja välttelivät näitä, sillä naiset eivät kodinhoidon lisäksi osanneet tehdä muuta, eivätkä olleet lainkaan perillä maatilasta, varallisuutensa viimeisestä jäänteestä.

”Jään vielä vuodeksi heidän palvelukseensa”, oli Efix päättänyt liikuttuneena emäntiensä onnettomasta tilanteesta. Vuosi oli venynyt kahdeksikymmeneksi vuodeksi.

Efix on pyyteetön, nöyrä mies. Naiset eivät maksa rengilleen edes palkkaa, joka hänen kuuluisi saada, mutta mies ei valita. Hän on jalo hahmo, mutta tarinan edetessä käy ilmi, että muutkin seikat pitävät häntä kiinni emännissään. Efix unelmoi Pintorin suvun noususta takaisin vanhaan kukoistukseensa.

Tarina alkaa keltaisesta kirjeestä, jonka postinkantaja on tuonut sisaruksille. Efix kutsutaan kuulemaan uutiset. Sähkeessä ilmoitetaan, että Giacinto on saapumassa. Sisaruksia oli alkujaan neljä, mutta yksi heistä, Lia, karkasi kotoa ja pakeni Sardiniasta mantereelle. Siellä hän menee naimisiin rahvaaseen kuuluvan miehen kanssa – pöyristyttävää, ja sisarusten isälle Don Zamelle kohtalokasta – ja saa pojan, Giacinton. Giacinto on kirjeenvaihdossa tätiensä kanssa ja työskentelee tullivirkailijana. Nyt Giacinto on tulossa Sardiniaan kokeilemaan onneaan äitinsä kotisaarella.

Tämä muutos saa Pintorin sisarukset suunniltaan. Mitä Giacinton saapumisesta seuraa? Ainakin muutosta, joka onkin ollut perin harvinainen asia Pintorin taloudessa. Efix tarkastelee sisarusten mielenliikkeitä sivusta, lausuu silloin tällöin oman näkemyksensä asioista, ja lupaa puolustaa sisaruksia vastoinkäymisiltä. Se ei vain ole aina yksinkertaista, kun Giacinto saapuu sekoittamaan asioita.

Kuin ruo’ot tuulessa on tulvillaan kaunista luonnon kuvausta. Sardinian karut maisemat heräävät henkiin kirjan sivuilta. Myös ihmiset ovat mielenkiintoisia. Sisarukset ovat tapojensa, asemansa ja käsitystensä vankeja. Efix on heikossa, alistetussa asemassa, mutta luonteeltaan jalo ja kärsimykseen asti uskollinen. Hän on kiehtovan traaginen hahmo, ei mikään perinteinen sankarimies. Patriarkaalisen yhteiskunnan säännöt ja katolisen kirkon kulttuuri ohjaavat elämää. Koronkiskurikin on huomattava henkilö, jolla on valtaa kyläyhteisössä, kun huonompina aikoina rahaa ei muualta saa.

Tällainen yli sata vuotta vanha kirja on aina vähän arvoitus, mitä sivuilta löytyy. Onko tarjolla pahasti vanhentunutta tavaraa vai sellaisia tuntoja, jotka ovat yhä ajankohtaisia? Kuin ruo’ot tuulessa kallistuu ajankohtaisen puolelle. Nobelisti on arvonsa ansainnut, tämäkin romaani kuvaa inhimillisiä tuntoja tavalla, joka on edelleen kiinnostavaa, vaikka tarinan puitteet yli sadan vuoden takaisia ovatkin. Efix on lisäksi hieno hahmo kaikessa jalossa traagisuudessaan.

simona_marano's review against another edition

Go to review page

5.0

Religione, riscatto, superstizione si intrecciano in un romanzo che mi è piaciuto tantissimo.
Grazia Deledda è stata capace di catapultarmi nella società rurale sarda di un tempo, grazie alle sue descrizioni sofisticate e alla sua poesia.
Avendo ascoltato l'audiolibro, inoltre, ho apprezzato tantissimo l'interpretazione di Enrica Giampieretti.

More...